Avainsanat

, , , ,

Siili menettää talven aikana painostaan xx prosenttia.

Siili menettää talven aikana yli neljäsosan painostaan.

Sydän lyö pakkasella vain pari kertaa minuutissa

Siilit ottavat elämän rennosti. Mikään muu eläin ei vietä yhtä pitkää aikaa lepäillen kuin kotoinen piikkipallomme. Viimeistään marraskuussa siilit (Erinaceus europaeus) kömpivät heinillä vuorattuun pesäänsä seitsemän kuukauden pituista talvihorrosta viettämään. Helppoa aikaa siilin talvilepo ei kuitenkaan ole. Horroksen aikana siilin elintoiminnot hidastuvat perusteellisesti ruumiinlämmönkin laskiessa lähelle nollaa. Kovina pakkaskausina kaikki siilit eivät pysty ylläpitämään riittävää lämpöä, ja osa eläimistä paleltuu kuoliaiksi. Uuteen kevääseen siilimme heräävät taas huhti–toukokuussa.

Kylmään vuodenaikaan valmistautuminen on siilille kiireistä aikaa, sillä eläinten on kerättävä ihonsa alle paksu niin kutsutun ruskean rasvan kerros talven energianlähteeksi. Talven aikana siili menettää vähintään 20–30 prosenttia, joskus jopa puolet painsotaan. Siilin karvaton, piikkien peittämä iho on hyvin huono lämmöneriste, joten eläimen on paettava talven pakkasia. Pako ei ole kuitenkaan siirtymistä paikasta toiseen vaan eläimen fysiologisen tilan muuttamista perusteellisesti.

Horroksen alkamisaika riippuu paitsi ulkoisesta lämpötilasta myös siilien fysiologisesta valmiudesta. Horros ei ole yhtäjaksoinen, sillä siilit nostavat ruumiinlämpöään parin viikon välein lähelle kesäajan normaalitilaa. Lämpötilan nosto ei tapahdu tasaisesti. Suurimmillaan siilin etu- ja takapään lämpötilaero voi olla jopa 15 astetta!

Ruumiinlämpö laskee kesäajan normaalista 35 asteesta alhaisimmillaan neljään asteeseen. Jos lämpö laskee vielä tämänkin alle, siilin aineenvaihdunta kiihtyy ja nostaa lämpötilan taas turvallisiin lukemiin. Horroksen aikana siilin veren sokeripitoisuus alenee puoleen kesäajan lukemista, ja sydämen lyöntitiheys harvenee normaalista 180 lyönnistä 2–3 kertaan minuutissa.

Horroksessa olevan siilin hengitys on hyvin epätasaista. Pitkiä hengitystaukoja seuraa jakso kiihkeitä hengitysliikkeitä. Kirjallisuudessa mainitaan pisimmäksi hengitystauoksi jopa 2.5 tuntia!

Metsästystaidot ovat ylimainostettuja

Talvihorros ei ole yhtenäinen syksystä kevääseen, vaan eläin herää aika ajoin. Pesästään siili ei kuitenkaan horroksen aikana poistu.

Siilit tunnetaan hyönteissyöjinä, jotka saalistavat kaikenlaisia pikkueläimiä hyönteisistä matoihin. Mutta kyllä siilille isompikin pihviliha kelpaa. Tarinoissa siiliä kehutaan erinomaiseksi hiirten ja myyrien hävittäjäksi, joka on tervetullut mihin tahansa pihapiiriin. Lukemattomat ovatkin ne piikkipallot, jotka on tässä tarkoituksessa siirretty luonnosta asumusten lähelle. Tosin nykytutkijat todistavat uskomukset siilin metsästystaidoista liioitelluiksi. Kotikissaa siili ei pysty korvaamaan.

Siilin piikkisyyttä on eri aikoina ja eri kulttuureissa selitetty lukemattomin eri tavoin. Parituhatta vuotta sitten antiikin roomalainen oppinut Plinius tulkitsi, että piikkien tarkoituksena on hedelmien kuljettaminen. Totta onkin, että esimerkiksi marjapensaiden ali kävellessään siili voi saada marjoja piikkeihinsä. Alkuperäinen evolutiivinen tarkoitus tämä tuskin on, ja ainakin nykypäivän eläintieteilijät vakuuttavat siilien syövän ruokansa paikan päällä.

Vanha suomalainen kansantarina kertoo siilin käyttävän 6 000 teräväkärkistä piikkiään pesänrakennuksessa tarvittavien puunlehtien keräämiseen piehtaroimalla lehtikasoissa. Ruskan kirjavoimia siilejä näkeekin usein syksyisissä metsissä, mutta tarkoituksellista lehtien seivästämistä siilit eivät tiettävästi harrasta. Lehdet ovat yksinkertaisesti lävistäneet siilien piikit neulatyynyn mönkiessä oksien alitse. Jos pesänrakennustarpeita on tarpeen kuljetella, siili kantaa niin heinät kuin puunlehdetkin suussaan.