Avainsanat

, , , , , , ,

Koiran ei pidä noudattaa suden ruokavaliota

Susi on lihansyöjä, joka ei pysty hyödyntämään tärkkelyspitoista ravintoa.

Susi on lihansyöjä, joka ei pysty hyödyntämään tärkkelyspitoista ravintoa. Kuva: Kai Aulio.

Kaikki koirat – niin monenkirjavia kuin eri rodut ovatkin – ovat polveutuneet lähisukulaisestaan sudesta. Tämä tiedetään varmasti, mutta siitä, missä ja milloin suden kesyyntyminen eli domestikaatio on tapahtunut, onkin jo monia ja paljonkin erilaisia mielipiteitä ja todisteita. Se on kuitenkin varmaa, että sudesta (Canis lupus) polveutunut koira (Canis familiaris) on ollut ihmisen läheinen kumppani jo reilun kymmen tuhannen vuoden ajan. Mahdollisuuksia suden kesyyntymishistoriassa ovat vaihtoehdot, joiden mukaan villit koiraeläimet olisivat hakeutunet ihmisen läheisyyteen helposti saatavan ravinnon takia, tai toisena vaihtoehtona on pidetty sitä, että esi-isämme ovat hakeneet luonnosta suden poikasia ja kesyttäneet ne seuralaisikseen ja metsästyskumppaneikseen. Ravinnolla näyttää olevan suuri merkitys suden kesyyntymistapahtumissa, osoittaa laajaan geneettiseen aineistoon perustuva ruotsalais-yhdysvaltalainen tutkimus.

Uumajan yliopiston tutkijan Erik Axelssonin johdolla Nature-tiedelehden verkkopainoksessa 24.1.2013 julkaistussa selvityksessä analysoitiin susien ja koirien perimää eli genomia, josta etsittiin yhteisiä ja erottavia geenijaksoja. Analyysissä oli mukana 12 eri puolilta maapalloa kotoisin olevan sutta ja noin 60 koiraa, jotka edustivat 14 erilaista, nykyisin tavattavaa rotua.

Lähisukuisten koiraeläinten perimästä erotettiin 36 geenijaksoa, jotka erottivat koiran sudesta, mutta jotka olivat kaikille koiraroduille yhteisiä. Näistä hieman yli sata geeniä käsittävistä perimän osuuksista kaikkiaan 19 jaksolla on osuutta aivojen kehityksen tai toiminnan säätelyssä. Näistä geeniosuuksista voidaan erottaa kahta päätarkoitusta ohjaavat yhdistelmät, joista toinen ohjaa aivojen kehitystä ja toimintaa, kun taas toisen tehtävänä on säädellä ruoansulatuksessa tärkkelyksen hajoamista. Aivojen toimintaa ohjaavat geenit voivat tutkijoiden mukaan olla looginen selitys sille, miksi koirat ovat luonteeltaan rauhallisempia ja vieraiden kanssa sosiaalisempia kuin sudet.

Tärkkelyksen käyttöä ohjaavia geenejä sudella 1, koiralla 2–15

Ei pidä ihmetellä, että koira norkoilee ihmisen ruokapöydän ääressä. Parhaan ystävämme geenit ovat kehittäneet eläinlajin nykyisekseen esi-isiemme tunkioiden ruoantähteillä.

Ei pidä ihmetellä, että koira norkoilee ihmisen ruokapöydän ääressä. Parhaan ystävämme geenit ovat kehittäneet eläinlajin nykyisekseen esi-isiemme tunkioiden ruoantähteillä.

Mutta uutta ja domestikaation kannalta keskeistä tietoa on 10 geenijakson toiminta. Nämä geenit osallistuvat ravinnosta saatavien, vaikeasti hyödynnettävän tärkkelyksen hajottamiseen ruoansulatuselimistössä. Hiilihydraattien lisäksi nämä geenit osallistuvat myös rasvan hajotukseen. Täsmennetyissä laboratoriokokeissa todettiin, että kolme noista tärkkelystä hajottavista geeneistä toimii tehokkaasti vain koirilla, ei susilla. Avainasemassa on tärkkelyksen hajoamista ohjaavan amylaasi-entsyymiä ohjaava geeni, jollainen löytyy sekä suden että koiran perimästä. Mutta geenin toiminnoissa on merkittävä ero. Sudella tällainen amylaasi-entsyymiä ohjaava geeni on jokaisesa kromosomissa toiminnassa vain yksittäisenä, kun puolestaan koiran perimässä geenistä on 2–15 toimivaa kopiota. Keskimäärin tutkimukseen osallistuneilla koirilla oli seitsemän tärkkelyksen hajotukseen osallistuvaa geeniä enemmän kuin susilla. Tällaisen perimän ansiosta koira pystyy hyödyntämään hiilihydraattipitoista ravintoa – kuten viljaa ja muita maatalouskulttuurin myötä ihmisen mukana yleistyneitä ruokia – paljon paremmin kuin susi, joka on yksinomaan lihansyöjä ja siten proteiinien ja rasvan hyödyntäjä.

Tärkkelyksen hajottamiseen ja muuttamiseen elimistölle käyttökelpoisiksi sokereiksi tarvittavat entsyymit ovat kehittyneet ihmiselläkin vasta evoluution myöhäisessä vaiheessa. Tutkijoiden tulkintojen mukaan sekä ihmisen että suden geenistössä tapahtuneet muutokset ovat mahdollistaneet tärkkelyksen tehokkaan hyödyntämisen vasta noin 10 000 vuotta sitten tapahtuneiden geenimuutosten jälkeen. Tuo ajankohta osuu yksiin maanviljelykulttuurin alkutaipaleen kanssa. Tärkkelyksen hyödyntämistehokkuuden kehitystä pidetäänkin vankkana todisteena ihmisen ja suden samanaikaisesta ja samansuuntaisesta kehittymisestä ja sopeutumisesta uudenlaisiin oloihin.

Uusilla geenihavainnolla on myös käytännön merkitystä tämän päivän koirille ja koiran omistajille. Tutkijat toteavat joutuvansa vastaamaan lähes päivittäin kysymykseen: ”Pitäisikö kotikoiralle antaa samanlaista ruokaa kuin sudet luonnossa syövät?”. Canis-suvun nisäkkkkäiden lajiutumisen seurauksena kehittyneen ruoansulatusjärjestelmän antama vastaus on yksinkertaisesti: Ei pidä.

Koiran kesyyntymisen aikataulusta ja paikasta esitetyt oletukset ja todisteet vaihtelevat suuresti. Vankkoja näyttöjä on siitä, että koira kesyyntyi ihmisen seuralaiseksi Lähi-idässä reilut kymmenentuhatta vuotta sitten Kaakkois-Aasiassa ja/tai Lähi-idässä (Geenit osoittavat koiran kesyyntyneen sudesta ihmisen seuralaiseksi Itä-Aasiassa. Tiedebasaari 26.11.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/11/26  Tämän mukaan sudesta kehittyi koira maanviljelykulttuurin alkuaikoina, joten nuo aikaisemmat havainnot osuvat hyvin yksiin Axelssonin ja kumppanien uusien geneettisten tutkimuksien ja tulkintojen kanssa.

Mutta toisaalta fossiiliset luulöydöt osoittavat varsin vakuuttavasti, että koira olisi ollut ihmisen seuralaisena Siperiassa jo yli 30 000 vuotta sitten (Koira kesyyntyi ihmisen seuralaiseksi Altai-vuoristossa jo 33 000 vuotta sitten. Tiedebasaari 5.8.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/08/05

Monet tulkinnat ja erilaiset todisteet näyttävät osoittavan kiista sen, että koiran kehityshistoriassa kesyyntymistä sudesta on tapahtunut monta toisistaan erillistä kertaa ja monella eri maantieteellisellä alueella. Domestikaation kuluessa on varmasti tapahtunut myös jo kesyyntyneiden koirien ja ”aitojen susien” risteytymistä, mikä on ylläpitänyt koiraeläinten geenistössä yhteisiä piirteitä ja samalla lisännyt erilaisten perintöainesten monimuotoisuutta.

Mainokset