Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Viina vie valitettavan monen ihmisen hengen, mutta ruutanalle alkoholiin perustuva aineenvaihdunta on elinehto. Kuva: Kai Aulio.

Useimmat tuntenevat ruutanan kalana, jota voi onkia mitä ihmeellisimmistä paikoista: sorakuopista, suolammista ja jopa talvisin pohjiaan myöten jäätyvistä lammikoista, joissa ei uskoisi olevan minkäänlaista korkeampaa elämää. Karppikalojen heimoon kuuluva ruutana (Carassius carassius) onkin mestari sopeutumaan äärioloihin. Paras esimerkki on kalan kyky elää lammissa, joiden vedestä kaikki happi kuluu loppuun talvisen jääkannen alla. Hapettomuudesta ruutana selviytyy erikoisen, alkoholikäymiseen perustuvan aineenvaihdunnan ansiosta. Talven aikana kalan elimistön alkoholipitoisuus voi nousta yli yhden promillen. Taitaa olla todellinen kännikala! Tai jos nyt ihan totta puhutaan, tuskin ruutana oikeasti tuiterissa talveaan viettää.

Kesällä pyydetyn ruutanan maksa on kirkkaan punainen. Väriä kalalle antaa ruutanoiden tärkein ravinto, purppuranpunaiset surviaissääsken toukat.

Syksyn kuluessa ruutana alkaa kerätä maksaansa glykogeeni-hiilihydraattia, ja samalla kalan maksa suurenee ja vaalenee. Vesien jäätymiseen mennessä ruutanan maksan koko on paisunut kesäajan parista prosentista 15 prosenttiin ruumiinpainosta, ja samaan aikaan glykogeenipitoisuus on noussut kymmenkertaiseksi. Glykogeenivaraston ruutana kerää talvisen energian lähteeksi.

Vanhat oppikirjat kertovat ruutanoiden kaivautuvan talvella lampien pohjamutaan. Näin ne epäilemättä tekevätkin vesissä, jotka jäätyvät sydäntalvella pohjiaan myöten. Muuten kalat elelevät pohjan läheisissä vesikerroksissa mahdollisimman hiljakseen, syömättä ja liikkumatta. Ei ruutana silti talveaan horroksessa vietä. Häirittäessä kalat ovat valppaita ja reagoivat nopeasti ärsykkeisiin, joita näissä luotaantyöntävissä oloissa tuskin osaisi odottaa.

Puoli vuotta viinan vallassa

Ruutana voi joutua elämään jopa puoli vuotta hapettomissa oloissa. Tällaisen suorituksen perustana on tehokas energian säästäminen. Vaihtolämpöisten kalojen energiankulutus on talvisin aina vähäistä, mutta ruutanalla lähes olematonta, koska kalat eivät liiku juuri lainkaan.

Elintoimintojensa vaatiman energian ruutana saa hajottamalla maksansa glykogeenivarastoja alkoholikäymisen avulla. Alkoholikäyminen on hidas energiantuotantotapa, mutta toimii täysin hapettomasti.

Ruutana hajottaa glykogeenin ensin rypälesokeriksi, joka muuttuu välivaiheiden kautta puhtaaksi etyylialkoholiksi. Kovin pahassa tuiskeessa ruutanat eivät silti edes puolivuotisen talven aikana elä, sillä kalat erittävät alkoholin kidusten kautta ympäröivään veteen. Ruutanat toteuttavat siten joka talvi kansanperinteemme kaihoisaa toivetta ”Jospa kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi”.

Litrakaupalla etanolia lammikoihin

Kyky siirtää elimistön energia-aineenvaihdunta alkoholikäymiseen mahdollistaa ruutanoiden elämisen vesissä, joissa muut eläimet eivät menesty. Elämä lammikoissa, joissa ei ole pelkoa pedoista, turvaa ruutanalle todella auvoisat olot. Seurauksena onkin usein todellinen väestöräjähdys. Ruutanan salaisuuksia tutkineet suomalaisbiologit totesivat, että yhden hehtaarin suuruisessa lammessa voi elää jopa 300 000 ruutanaa. Nämä tuottavat lammen veteen talven aikana 15 kiloa puhdasta etanolia.

Lisääntymismenestyksessä on myös haittapuolensa, sillä pikkuvesissä ei riitä ravintoa kaikille. Usein lammikoiden ruutanat jäävätkin kääpiökasvuisiksi.

Keväällä, vesien vapautuessa jääpeitteestään, ruutanat pääsevät ”kuiville” eli irti alkoholista. Monta kertaa alkoholikäymistä tehokkaampi, happea käyttävä aineenvaihdunta onkin välttämätöntä paljon energiaa vaativan lisääntymiskauden alkaessa. Mutta uusi, viinan hallitsema jakso odottaa ruutanoita taas seuraavan talven koittaessa.