Avainsanat

, , , , ,

Mustarotta (Rattus rattus) levitti aikanaan suurta tuhoa aiheuttaneen, musta surma-nimellä tunnettavan ruton eri puolille maailmaa.

Mustarotta (Rattus rattus) levitti aikanaan suurta tuhoa aiheuttaneen, musta surma-nimellä tunnettavan ruton eri puolille maailmaa.

Kaikkien aikojen pahimpiin kulkutauteihin lukeutuva rutto saavutti ennen näkemättömän laajuuden ja vakavuuden keskiajalla. Musta surma -nimellä tunnettavaan ruttoon menehtyi monissa maissa jopa kolmannes tai ehkä jopa puolet väestöstä, eikä tautia vastaan ollut mitään hoito- tai lääkityskeinoja. Ruton tärkeimmäksi levittäjäksi on osoitettu mustarotta, jonka loisina elävät kirput olivat tautia aiheuttavan Yersinia pestis -bakteerin varsinaisia välittäjiä. Mutta oppikirjatieto mustarotan syyllisyydestä näyttää olevan vain osa totuutta. Pohjois-Euroopassakin rutto aiheutti suurta tuhoa, mutta taudin monilta esiintymisalueilta ei ole löydetty mustarotan luita. Näyttääkin varmalta, että mustarottaan liittyvät kirput ovat olleet merkittäviä ruton levittäjiä myös alueilla, joilla rottia ei ole lainkaan ollut.

Bergenin yliopiston museon tutkija Anne Karin Hufthammer ja Oslon yliopiston Fysiologian laitoksen tutkija Lars Walløe esittävät Journal of Archaeological Science -tiedelehden huhtikuun 2013 numerossa julkaistussa tutkimuksessaan biologisiin ja arkeologisiin lähteisiin perustuvat tiedot mustarotan (Rattus rattus) esiintymisestä Pohjois-Euroopassa Norjassa ja muualla Pohjois-Euroopassa. Levinneisyystiedot perustuvat vanhaan eläintieteelliseen kirjallisuuteen sekä arkeologisissa kaivauksissa tehtyihin luulöytöihin.

Kirput olivat - ja ovat nykyisinkin - ruttoa aiheuttavan Yersinia pestis-bakteerin varsinaisia levittäjiä. Kirppujut puolestaan levittäytyivät mustan surman aikaan kautta maailman mustarotan ulkoloisina.

Kirput olivat – ja ovat nykyisinkin – ruttoa aiheuttavan Yersinia pestis-bakteerin varsinaisia levittäjiä. Kirput puolestaan levittäytyivät mustan surman aikaan kautta maailman mustarotan ulkoloisina.

Mustaan surmaan syylliseksi leimatun mustarotan luita on löydetty vain harvoilta keskiaikaisilta asuin- ja kauppapaikoilta keskiajan norjalaisissa satamakaupungeissa.  Maaseudulta tai sisämaassa sijaitsevan Hamarin kaupungin arkeologisista kaivauksista mustarotan luita ei ole löydetty lainkaan. Kaivausten perusteella Hufthammer ja Walløe päättelevät, että mustarotan osuus ruton leviämisessä keskiajan Norjan maaseudun väestön keskuudessa on ollut erittäin epätodennäköistä. Sama pätee muualla Pohjoismaissa, sillä mustarotan luita ei ole löytynyt lainkaan tai ainakin ruton levinneisyyteen ja yleisyyteen nähden hyvin vähän.  Löytöjen perusteella norjalaistutkijat päätelevät, että ihmisestä toiseen tarttunut ja laajalle levinnyttä ruttoa ovat välittäneet ihmisen ulkoloisina eläneet hyönteiset.

Musta surma riehui Euroopassa vuosina 1347–1352, jona aikana pandemia surmasi noin kolmasosan maanosamme väestöstä. Pohjolassa rutto saapui ensimmäiseksi Norjaan, jonka väestöstä tauti tappoi noin puolet.

Mainokset