Avainsanat

, , , , , ,

Punajalkaviklon kuten muidenkin kahlaajalintujen tyypillinen ravinnonhaku tapahtuu tunnustelemalla, mutta tätä tehokkaampaa ruoan löytäminen on, jos lintu näkee saaliinsa.

Punajalkaviklon kuten muidenkin kahlaajalintujen tyypillinen ravinnonhaku tapahtuu tunnustelemalla, mutta tätä tehokkaampaa ruoan löytäminen on, jos lintu näkee saaliinsa.

Sähkön myötä valaistus on yleistynyt, lisääntynyt ja voimistunut kaikkialla maailmassa. Tätä nykyä suurten ympäristöongelmien joukkoon luetaankin niin kutsuttu valosaaste, toisin sanoen tila, jossa pimeys on kadonnut keinotekoisen valaistuksen seurauksena. Valosaasteen tunnetuimpia ja eniten julkisuudessa olleita haittoja ovat tähtitaivaan heikko näkyvyys – kaupungeissa ei juuri näe tähtiä – sekä useiden pimeässä muuttavien tai vaeltavien eläinten – etenkin lintujen – suunnistuskyvyn heikkeneminen. Linnustosta löytyy kuitenkin ainakin yksi valosaasteesta hyötyvä laji. Brittiselvityksessä kahlaajien ravinnonhankinta tehostaa, kun keinovalo mahdollistaa näkökykyyn perustuvan ruoan hankinnan kosketukseen perustuvan hapuilun sijasta.

Exeterin yliopiston Ekologian ja luonnonsuojelun keskuksen tutkijan Ross G. Dwyerin johdolla Journal of Animal Ecology -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 27.11.2012 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin punajalkaviklon (Tringa totanus) ravinnon hankintaa kahlaajalinnuille tyypillisellä ruokailupaikalla, jokisuiston (Forth River) lietteiköillä Skotlannissa. Valtameren vuorovesirannoilla olosuhteet muuttuvat radikaalisti nousu- ja laskuvesien mukaan, mutta myös valolla on keskeinen merkitys lintujen ravinnon etsintä- ja hankintatoimissa. Skottitutkijat selvittivät kahlaajien käytössä olevan valon määrää seuraamalla kuun sekä päiväaikaisen pilvisyyden muutoksia tarkoilla valon voimakkuuden mittareilla sekä satelliittikuvien perusteella. Tutkimusalueen laitamilla on laajoja teollisuuslaitoksia, tuleva keinotekoinen valo pitää osan suistoaluetta valavarsin hyvin valaistuna myös öisin ja synkimpinäkin pilvipäivinä.

Tutkimuksessa punajalkavikloihin kiinnitettiin kevyitä, linnuille haitattomia radiolähettimiä, joiden avulla tutkijat pystyivät havainnoimaan tarkoin lintuyksilöiden pään asentoa. Tärkeä kohde oli selvittää, kuinka kauan lintu pitää päätään alaspäin kääntyneenä – eli lintu hakee ruokaa tunnustelemalla, siivilöimällä nokallaan pohjalietettä – ja toisaalta kuinka paljon ajasta linnun pää on vaakasuorassa ja ylöspäin suuntautuneena, jossa asennossa lintu voi saalistaa näkökyvyn avulla.

Seuranta osoitti, että teollisuusalueen läheisyydessä olevilla paikoilla, jotka ovat öljynjalostamokompleksilta tulevan keinovalon ansiosta hyvin valaistuja ympäri vuorokauden, punajalkaviklojen pää oli tavallista enemmän suuntautuneena ylöspäin. Linnun asentojen seuranta osoitti, että keinovalon lisääntyminen paransi merkittävästi kahlaajalintujen ravinnonhankintamahdollisuuksia.

Mainokset