Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Veden lämpeneminen johtaa väistämättä jo nyt haitallisen rehevöitymiskehityksen kiihtymiseen Itämerellä. Kuva: Kai Aulio.

Lukuisat tietokonemallit ovat osoittaneet, että maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen vääjäämätön eteneminen aiheuttaa suuria ongelma elävälle luonnolle. Pahimmillaan ilmakehän ja valtamerien veden lämpenemisen, sademäärien muutosten ja erilaisten sään ääri-ilmiöiden yleistyminen ja voimistuminen muuttavat kokonaisten suuralueiden eliökuntaa ja johtavat pahimmillaan paikallisiin tai jopa täydellisiin lajien sukupuuttoon kuolemisiin. Koko planeettamme koskevia malleja on ryhdytty laatimaan laskelmia ja malleja myös paikallisista ja alueellisista ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Yksi ensimmäisistä alueellisista, tarkoin rajattua aluetta koskeva malli on laadittu Itämerelle.

Tukholman yliopiston ja Ruotsin Meteorologisen ja hydrologisen instituutin tutkijan  HE. Markus Meierin johdolla Environmental Research Letters -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa arvioidaan Itämeren eliökunnan kohtaloa kuluvan vuosisadan lopulle ulottuvalla aikavälillä. Itämeri on kansainvälisissä vertailuissa poikkeuksellisen hyvin tutkittu ja seurattu merialue, joten tutkijoilla on käytössään hyviä vertailuaineistoja jo toteutuneiden ilmastollisten vaihtelujen vaikutuksista meren eläimistöön ja kasvistoon. Näiden jo toteutuneiden muutosten ja mallien antamia tuloksia vertaamalla saatiin varsin luotettavaa tietoa Itämeren eliökunnan reaktioista erilaisiin muutoksiin. Toteutuneiden muutosten antamia tietoja käytettiin sitten malleissa, joissa keskeisenä muuttujana olivat ennustettavissa olevat lämpötilan ja sademäärien muutokset, ja näin malleilla voidaan arvioida koko merialueen lähivuosikymmenien tulevaisuutta (http://iopscience.iop.org/1748-9326/7/3/034005?fromSearchPage=true).

Yleinen ja globaaleja mallituloksia myötäilevä johtopäätös on, että kuluvan vuosisadan lopulla Itämeren vesi on lämpimämpää ja sen vesi on vähemmän suolaista kuin kertaakaan siten 1850-luvun aikojen.

Veden lämpenemisen seurauksena Itämeren rehevöityminen – joka on ongelma jo nykyisin – kiihtyy, mikäli maalta tulevia ravinnekuormitusta ei saada radikaalisti vähenemään. Ja tämän päivän tilanteen perusteella riittävää kuormituksen vähenemistä ei ole odotettavissa. Lämmenneessä vedessä lisääntyvä levien ja muiden kasvien perustuotanto johtaa väistämättä ainakin syvänteiden happikatoihin, kun suuret biomassamäärät vajoavat kasvukausien lopulla pohjille ja kuluttavat hajotessaan muutenkin vähäisiä veden happivarastoja.

Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät – etenkin talvisateet – lisääntyvät Itämeren valuma-alueilla. Ja lämpenemisen mukanaan tuomasta haihtumisen tehostumisesta huolimatta Itämeren vesi laimene eli veden suolapitoisuus alenee. Tällä on suuri merkitys olosuhteissa, joissa useat meriympäristöön sopeutuneet eliölajit ovat jo nykyisellään elinalueidensa äärirajoilla. Monet eläimet ja kasvit vaativat tiettyä suolapitoisuutta, joten itämeren eliöyhteisöistä monen lajin kannat heikkenevät tai ne häviävät sisämereltä kokonaan. Ilmeisesti näyttävin ja ihmisen kannalta myös taloudellisesti tärkein haitankärsijä on turska, joka pystyy nykyiselläänkin lisääntymään vain aivan Itämeren eteläosissa.

Vaikka muutokset – joista valtaosa näyttää olevan Itämeren eliökunnalle haitallisia – ovat väistämättömiä, muutosten vaikutuksia voidaan vielä lieventää. Keskeistä on maalta Itämeren valuma-alueelta tulevan ravinnekuormituksen vähentäminen, joka on jo tätä nykyä meren suojelun keinovalikoiman kärjessä. Toimia jätevesien puhdistuksen tehostamiseksi sekä maatilatalouden ja hajakuormituksen vähentämiseksi on kuitenkin lisättävä kaikissa rantavaltioissa, jotta herkkä sisämeri kestäisi tulossa olevat rasitukset, tutkijat korostavat.