Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Merikotka on tunnetuin ja ilmeisesti onnistunein esimerkki ympäristömyrkkyjen käyttökieltojen tehosta. Suomen merikotkien 1970-luvun alun kolmen poikasen vuosituotto on noussut jo noin 350 poikaseen vuodessa.

Varsinkin klooria sisältävien synteettisten kemikaalien päästöt luontoon ja näiden erittäin hitaasti hajoavien yhdisteiden kerääntyminen eliökuntaa romahdutti useiden eläinten lisääntymiskykyä ja vähitellen myös eläinkantoja 1900-luvun puolivälistä lähtien. Kemikaalikuormituksen vaarojen tunnistaminen johti varsin nopeisiin ja tehokkaisiin toimiin pahimpien myrkkyjen käytön rajoittamiseksi ja myös niiden valmistuksen ja käytön kieltämiseksi. Kloorattujen ympäristömyrkkyjen hajoaminen on kuitenkin niin hidasta, että kemikaalien haitat näkyvät luonnossa pitkään senkin jälkeen, kun uusia päästöjä ei enää tule. Mutta vähitellen luonto puhdistuu, ja tämä näkyy myönteisenä kehityksenä myös Pohjolan eläinkunnassa.

Suomessa tunnetuin ja näkyvin esimerkki on merikotka, joka oli jopa paikallisen sukupuuton partaalla, ennen kuin aktiivisin toimin kanta saatiin taas nousuun. 1970-luvun alussa suomalaiset merikotkat saivat vain kolme lentokykyistä poikasta, mutta kesällä 2012 tämän suurimman petolintumme jälkeläisiä lähti pesistä jo ainakin 341 kappaletta ja vuonna 2009 jopa 350 poikasta. Vastaava myönteistä kehitystä on nähty myös Itämeren hylkeissä Suomenkin rannikoilla.

Uusimmassa ruotsalaisessa seurannassa Uppsalan yliopiston ja Ruotsin luonnontieteellisen museon tutkijan Anna M. Roosin johdolla Environmental Pollution -tiedelehden marraskuun 2010 numerossa julkaistussa selvityksessä esitetään kolmen ravintoketjujen huipulla olevan, vesiympäristöissä elävän lajin lisääntymistehokkuuden muutoksia ja samanaikaisia kloorattujen ympäristömyrkkyjen pitoisuuksien vähenemisiä neljän vuosikymmenen jaksolla 1980–2010.

Ruotsalaisseurannoissa on todettu ravintonaan pääosin kaloja käyttävien saukkojen (Lutra lutra) naaraiden lisääntymiskyvyn alkaneen parantua vuoden 1990 jälkeen. Itämeren harmaahylkeiden eli hallien (Halichoerus grypus) naaraiden hedelmöittymisaste parani huomattavasti seurantajaksolla 1980–2000 ja naaraiden kohdunkaulan kuroutuminen – joka esti hylkeiden lisääntymisen käytännöllisesti katsoen kokonaan pahimpina ympäristömyrkkyvuosina – on vähentynyt selvästi vuoden 1993 jälkeen. Merikotkien (Haliaetus albicilla) poikasmäärä asuttua pesää kohti alkoivat lisääntyä huomattavasti välillä 1985–2000, ja samaan aikaan pesiin kuivuneina tuhoutuneiden munien määrät alenivat merkittävästi.

Eläinten lisääntymisterveyden paranemisen ja kantojen kasvun taustalla on haittakemikaalien väheneminen luonnosta, eläinten elinpiireistä. Ruotsalaistutkimuksen seurantajaksolla 1980–2010 kloorattujen ympäristömyrkkyjen pitoisuudet luonnossa alenivat keskimäärin 3.5–10.2 prosentin vuosivauhdilla. Tämä aleneminen näkyy myös eläinten kudoksiin kertyvien kemikaalien määrissä. Seurantajaksolla saukkojen kudoksiin kertyneiden PCB-yhdisteiden (polykloorattujen bifenyylien) pitoisuus aleni neljässä vuosikymmenessä tasolta 70 milligrammaa kilossa (mg/kg) tuorepainoa tasolle 8 mg/kg. Harmaahylkeillä vastaava PCB-pitoisuuden alenema oli tasolta 110 mg/kg pitoisuuteen 15 mg/kg, ja merikotkilla pitoisuudesta 955 mg/kg tasolle 275 mg/kg. 

Voimakkaasti kloorattua hyönteismyrkky DDT oli vuosikymmeniä sitten tunnetuin ja vakavimmaksi ympäristömyrkyksi luonnehdittu synteettinen kemikaali, jonka vaarat eläinten lisääntymisterveydelle opittiin tuntemaan vasta vakavien haittojen ilmaannuttua luonnossa. DDT:n käyttö kiellettiin länsimaissa jo 1970-luvulla – Suomessa vuonna 1976 – mutta varsinkin tropiikin pahimmilla malaria-alueilla kemikaalia käytetään yhä yleisesti. Pohjolan luonnossa käyttökielto on alentanut DDT:n pitoisuuksia ilahduttavasti. Ruotsalaisessa jakson 1980–2010 seurannassa saukkojen DDT-pitoisuus aleni lähes olemattomiin eli saukoilla tasolta 3.4 mg/g pitoisuuteen 0.2 mg/g ja harmaahylkeillä tasolta 192 mg/g tasolle 2.8 mg/g. Merikotkilla pitoisuudet ovat olleet alunperinkin huomattavasti korkeammat kuin nisäkkäillä, mutta selvästi yli 90 prosentin alenema havaitaan niilläkin. Ruotsalaisten merikotkien DDT-pitoisuus aleni seurantajaksolla tasolta 865 mg/kg pitoisuuteen 65 mg/kg.

Mainokset