Avainsanat

, , , , ,

Unettomuuden ja runsaan alkoholinkäytön välillä on selkeä yhteys, mutta kumpi on syys ja kumpi on seuraus, onkin vaikeasti selvitettävissä.

Nukkumisvaikeuksien, univajeen ja pitkittyneen unettomuuden tiedetään vaikuttavan kielteisesti niin henkisen kuin fyysiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Heikentyneeseen elämänlaatuun yhdistyy usein myös ei-toivottavia, epäsosiaalisia ja epäterveellisiä elintapoja, jotka saattavat lisätä sekä unettomuutta. Toisaalta unettomuus voi myös aiheuttaa tai ruokkia huonoja elintapoja. Unettomuuden, tupakoinnin a runsaan alkoholinkäytön väliset yhteydet toimivat molempiin suuntiin, toinen toistaan ruokkien.

Helsingin yliopiston Kansanterveystieteen laitoksen Hjelt-instituutin tutkijan Peppi Haarion johdolla Journal of Sleep Research -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon julkaistussa tutkimuksessa oli mukana lähes yhdeksän tuhatta Helsingin kaupungin työntekijää. Osallistujat olivat iältään 40–60 -vuotiaita ja seuranta-aika oli 5–7 vuotta. Osallistujilta selvitettiin sekä seurannan alussa että lopulla unettomuuteen liittyvien oireiden yleisyys ja unen määrä sekä epäterveellisiksi katsottavien elämäntapojen kuten tupakoinnin, runsaan alkoholinkäytön ja/tai pidentyneiden ryyppykausien yleisyys, fyysinen aktiivisuus/passiivisuus sekä epäterveelliset ruokailutottumukset.

Henkilöillä, joilla unettomuuteen liittyvät oireet olivat yleisiä seurannan alussa, runsas alkoholinkäyttö oli 34 prosenttia yleisempää (suhteellinen riski 1.34) ja vähäinen liikunnan harrastaminen 27 prosenttia yleisempää (suhteellinen riski 1.27) kuin niillä muuten vertailukelpoisilla työntekijöillä, joilla ei ollut univaikeuksia. Epäterveellisten elämäntapojen riskin tason määrittelyssä oli huomioitu sukupuolen, iän, siviilisäädyn, työpaikan toimenkuvan/aseman, unen kokonaiskeston sekä henkisten sairauksien vaikutukset.

Suhteet olivat samankaltaiset selvitettäessä yhteyksiä päinvastaisessa järjestyksessä eli määriteltäessä alkoholinkäytön vaikutusta unen laatuun ja määrään. Unettomuus oli kokeen lopulla tehdyssä selvityksessä 48 prosenttia yleisempää (suhteellinen riski 1.48) niillä, jotka ilmoittivat kokeen alussa runsaasta alkoholinkäytöstä ja 26 prosenttia suurempi (suhteellinen riski 1.26) niillä, jotka kokeen alussa ilmoittivat pidentyneistä ryyppykausista.

Mainokset