Avainsanat

, , , ,

Venetsian edustan laguunin vesi on ”epäilyttävän lämmintä”, vaikka kaupunki ei kooltaan mikään megacity olekaan. Mutta 22 miljoonan vuosittain vierailevan turistin tarpeisiin vaadittavan infrastruktuurin, liikenteen ja muiden toimintojen vaatima energiankäyttö aiheuttaa voimakkaan lämpösaarekevaikutuksen.

Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen myötä kohonneen ilmakehän lämpenemisen seurauksena myös 70 prosenttia maapallon pinta-alasta  peittävien valtamerten vesi on lämmennyt viime vuosikymmeninä. Meriveden  tilavuus ja massa ovat niin suuria, että veden lämpeneminen on selvästi hitaampaa kuin ilman lämpeneminen. Viime vuosikymmeninä valtamerien veden lämpötila on noussut keskimäärin noin 0.13 celsiusasteella (°C) vuosikymmenessä. Lämpeneminen on tosin kiihtynyt ja näyttää kiihtyvän edelleen. Lämpeneminen ei kuitenkaan etene kaikkialla tasaisesti. Suurten kaupunkien ilmasta tutuksi tulleet lämpösaarekkeet (taajaman ilma on jopa useita asteita lämpimämpää kuin ympäröivällä lähimaaseudulla) vaikuttavat myös rannikoiden lähivesiä erityisen paljon lämmittävästi.

Brittiläisen Southamptonin yliopiston professori Carl Amos esitteli 29.9.2012 Liettuassa järjestetyssä kansainvälisessä rannikkovesien tutkijoiden kokouksessa tuloksia suurkaupunkien lähivesien lämpenemiskehityksestä. Esimerkiksi Venetsian edustan lähivedet ovat lämmenneet jopa 1§0 kertaa enemmän kuin valtamerien vedet keskimäärin. Etelä-Koreasta on raportoitu suurkaupunkien lämpösaarekkeiden vaikutuksesta lämmenneiden merivesien lämpötilan nousutahdin olevan ainakin kaksi kertaa normaalia korkeampi eli 0.26 °C vuosikymmenessä. Vastaava lämpenemiskehitys on todettu myös Lontoon läpi virtaavassa Thames-joessa.

Valtamerien rantavyöhyke kattaa 18 prosenttia maapallon maapinta-alasta ja näillä alueilla asuu 1.6 miljardia ihmistä eli lähes neljäsosa väestöstä. Merenrantojen läheisyydessä väentiheys on noin kolme kertaa suurempi kuin muilla maa-alueilla keskimäärin, ja väestön keskittyminen rannikoille jatkuu yhä kiihtyvään tahtiin. Ennusteiden mukaan vuoteen 2025 mennessä rannikolla – ja näillä etenkin suurkaupungeissa – asuu jo 30 prosenttia koko maailman väestöstä. Lähes kaikki maailman todella suuret eli niin kutsutut megakaupungit sijaitsevat merenrannikoilla.

Suurten kaupunkien sisäinen, “itse aiheutettu” lämmittävä vaikutus on jo suurempi kuin koko maapallon ilmakehää lämmittävien niin kutsuttujen kasvihuonekaasujen vaikutus. Ja tämä kehitys kiihtyy ihmiskunnan pakkautuessa yhä tiiviimmin rannikon suurkaupunkeihin.