Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Pesukarhu on kuin hellyttävä pehmolelu, mutta luonnossa tämä tulokaslaji on vaarallisten tautien kantaja, jonka levittäytyminen on erittäin nopeaa ja tehokasta.

Alun perin pohjoisamerikkalainen pesukarhu (Procyon lotor) on ulkonäöltään hellyttävä ja hyvin villekälänä otuksena varsinkin nuorena myös käytökseltään leikkisä eläin, joka nousee helposti kaikkien suosikiksi. Niinpä ei olekaan ihme, että lajia on tarkoituksellisesti siirretty myös Eurooppaan, osin metsästettäväksi turkiseläimeksi, osin kotien lemmikkieläimeksi. Kaikkiruokaisen, muuttuviin olosuhteisiin hyvin sopeutuvana ja runsaasti poikasia saavana lajina pesukarhulla on ollut hyvät lähtökohdat vanhan mantereen valloitukseen. Sekä luontoon istutetuista että kotien lemmikkien karkulaisista muodostunut pesukarhukanta on jo pitkään ollut hyvin voimakas etenkin Sveitsissä ja Saksassa, ja viime vuosina tulokas on yleistynyt nopeasti myös Espanjassa. Uudisasukkaan menestys ei ole niin miellyttävä uutinen kuin äkkiseltään voisi pesukarhun mukavan pörröisestä olemuksesta päätellä. Vieraslaji on aina vaaraksi luonnon alkuperäisille asukkaille, varsinkin jos tulokas on hyvä kilpailija. Pesukarhun arvostusta eurooppalaisena luonnonvaraisena nisäkkäänä alentaa pelko tulokkaan mahdollisuudesta levittää tauteja niin luonnon kumppaneihinsa kuin ihmiseenkin. Ja tuo vaara on suuri, osoittaa espanjalaisten asiantuntijoiden laatima yhteenveto.

Espanjassa pesukarhun luonnonvaraistunut kanta on runsas Madridin ja Guadalajaran seuduilla, mutta tulokas levittäytyy nopeasti muuallakin, muun muassa turismista elävällä Mallorcan saarella. Asiantuntijoiden huoli pesukarhun kotiutumisesta johtuu sekä tulokkaiden suuresta määrästä että lajin kantamien ja mahdollisesti levittämien sairauksien runsaslukuisuudesta. Pesukarhuja voi lajille suotuisilla seuduilla olla jopa sata yksilöä neliökilometrillä. Ja runsaan lisääntymisen ja sopeutumiskykynsä ansiosta vieraslaji laajentaa elinpiiriään nopeasti.  Eurooppalaisessa luonnossa pesukarhulla ei ole mitään luontaisia vihollisia, eikä metsästyskään sanottavasti karsi tulokkaiden määrää. Lajin levittäytyminen yhä uusille ja laajemmille alueille on siten erittäin todennäköistä – ilmeisesti täysin väistämätöntä.

Espanjalaiset eri alojen asiantuntijat julkaisivat tutkija Beatriz Beltrán-Beckin johdolla European Journal of Wildlife Research -tiedelehdessä yhteenvetokatsauksen pesukarhun esiintymisestä ja mahdollisista riskeistä Euroopassa. Tulokaslajien kantamien, sekä eläinten välillä että eläimistä ihmisiin tarttuvien sairauksien luettelo on hälyttävän pitkä. Tunnetuin eläimistä ihmisiin tarttuvista taudeista eli zoonooneista on raivotauti eli rabies, jonka kantajana pesukarhu on valitettavan tehokas. Läntisestä Euroopasta rabies on onnistuttu kitkemään pääosin luontoon levitettyjen lääkeaineita/myrkkyjä sisältävien syöttien avulla. Tällaisia varsinkin kettujen kantamaa rabiesta torjuvilla syöteillä ylläpidetään luonnon eläinkunnan puhtautta myös Suomessa. Kampanjat ovatkin tarpeen, sillä itäisessä Euroopassa rabies on hyvin yleinen luonnon eläimiä koetteleva, ja helposti tarttuvana myös kotieläimiä ja ihmisiä uhkaava vitsaus.

Vanhalla mantereella eläviltä pesukarhuilta on tavattu viime vuosina yhteensä 142 varmistettua rabiestapausta, joista valtaosa on havaittu Ukrainassa, Virossa, Liettuassa ja Saksassa.

Rabieksen ohella suurta huolta herättää pesukarhun kantama ja myös ihmiseen tarttuva, vaaralliseksi luokiteltu Baylisascaris procyonis -suolistoloinen. Tämän sukkulamadon aiheuttama Larva migrans -sairauden synnyttävät loisen toukat, jotka voivat asettua tartunnan saaneen eläimen – myös ihmisen – ihon alle, aivoihin tai muihin sisäelimiin. Sairaus on ollut tunnettu ja varsin yleinen Amerikoissa, ja vasta aivan viime vuosina sitä on todettu myös Euroopassa. Ja valitettavasti tautitapaukset näyttävät yleistyvän pesukarhun yleistymisen ja levittäytymisen myötä.

Loistaudin leviäminen on väistämätöntä, sillä B. procyonis -loinen on hyvin yleinen pesukarhulla, joten eläimen ulosteiden kautta toukat saastuttavat luontoa hälyttävän tehokkaasti. Pohjois-Amerikassa vähintään kaksi kolmasosaa, paikoin neljä viidesosaa pesukarhuista kantaa tätä loista, jonka on todettu olevan yleinen myös saksalaisissa pesukarhuissa.

Tunnetuista tartuntataudeista viime vuosina etenkin Yhdysvalloissa nopeasti yleistynyt Länsi-Niilin viruksen aiheuttama tauti kuuluu sekin pesukarhun levittämiin terveydellisiin riskeihin.

Hellyttävältä pehmolelulta näyttävän tulokkaan levittäytymiseen ja eläimen kantamien loisten ja tautien torjuntaan tulisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Tätä nykyä pesukarhun varalle ei ole kunnollista toimintaohjelmaa Euroopassa, vaikka vieraslajin aiheuttamat ekologiset ja terveydelliset riskit ovat suuret, muistuttavat Beltrán-Beck ja kumppanit katsauksessaan.

Mainokset