Avainsanat

, , , , , , , ,

Meriin joutuneet muovit ovat jo sellaisinaan vaarallisia eliökunnalle, mutta kappaleiden pinnoille kertyvät kemikaalit voivat moninkertaistaa jätteiden haitallisuuden.

Muovien pinnoille sitoutuu haitallisia kemikaaleja

Luontoon tahallisesti ja tahattomasti päästetyt muovijätteet ovat nousseet yhdeksi eliökuntaa vakavimmin uhkaavista vaaratekijöistä. Erityisen suureksi ongelma on päässyt kehittymään merissä, joista varsinkin Tyynenmeren laaja, peräti 100 miljoonaa tonnia muovijätteitä sisältävä lautta on tullut surullisen kuuluisaksi osoitukseksi ihmisen välinpitämättömyydestä. Vesistöihin joutuneet muovit hajoavat hyvin hitaasti, joten roskalauttojen – joista suuri osa on pinnan alla näkymättömissä – kasvu jatkuu, vaikka mantereilla ja laivoissa saataisiinkin jätehuoltoa kohenemaan. Valtamerien eliökunnalle muoviroskat ovat vaarallisia, sillä nieltyinä muovit ovat ruoansulatuskanavassa haitallisia, ja ulkoisesti roskat ovat uhkana varsinkin vesilinnuille (Merilinnut joutuvat yhä useammin muoviroskien uhreiksi; Tiedebasaari 5.7.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/07/05 ).

Valtamerissä lilluvien muoviroskien aiheuttama vaara on toki tunnustettu, mutta ongelma näyttää olevan jopa paljon oletettua suurempi, osoittaa American Chemical Societyn vuosikokouksessa Yhdysvaltain Philadelphiassa pidetty ympäristökemian alan esitelmä.

Kalifornialasien San Diegon valtionyliopiston tutkija Chelsea Rochman esitteli kokouksessa tuloksia, jossa San Diegon lahteen vietiin kuudesta erilaisesta, yleisessä käytössä olevasta muovilaadusta muodostettuja pellettejä, joiden pinnoille ja materiaaleihin alkaa nopeasti tarttua erilaisia kemikaaleja – myös erittäin vaarallisia ympäristömyrkkyjä. Muovipellettejä pidettiin meressä vuoden ajan, ja niistä kerättiin näytteitä kemikaalianalyysejä varten kuukauden välein.

Mittaukset osoittivat – vastoin aikaisemmin laboratorioissa saatuja havaintoja – että muovipelletteihin kertyy kemikaaleja jatkuvasti lisää kuukaudesta toiseen. Näin muoviroskat ovat sitä vaarallisempia, mitä kauemmin ne ovat meressä olleet.

Muovien vaarat ovat suurimmillaan joutuessaan merieläinten ruoansulatuskanavaan. Jo itse muovien rakennekemikaalit ovat eläimille vieraita ja haitallisia aineita, mutta suurempi uhka ovat roskien pinnoille kertyneet yhdisteet. Rochmanin ja kumppanien analyyseissä seurattiin kaikkiaan 50 eri kemikaalin kertymistä meressä olleisiin muoveihin. Näistä eliökunnalle haitallisimpia ja runsaina esiintyneitä olivat muun muassa polysykliset aromaattiset hiilivedyt eli niin kutsutut PAH-yhdisteet sekä polyklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet.

Muovit sitovat merivedessä olevia kemikaaleja valikoivasti.  Eri yhdisteiden tarttumistehokkuudessa on jopa 10-kertaisia eroja. Havaittujen ominaisuuksien –kemikaalien pitkän sitoutumisajan sekä valikoivan tarttumisen – seurauksena muovien aiheuttamien ekologisten riskien arviointi on huomattavasti hankalampaa kuin yleisesti käytössä olevat mallit olettavat, Rochman ja kumppanit totesivat. Ja valitettavasti uudet tiedot näyttävät osoittavan, että merien muoviroskat ovat jopa pelättyäkin vaarallisempia meren eliöstölle (Joka kymmenes merikala on syönyt muoviroskia. Tiedebasaari 2.7.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/07/02).