Avainsanat

, , , , , , , , ,

Rannikon ja saariston kallioilla luonnonvaraisena kasvava ruoholaukka on suosituimpia hyötykasvejamme.

Yhtä hyvin ikkunalaudalla kuin puutarhassakin menestyvä ruoholaukka (Allium schoenoprasum) kuuluu maamme alkuperäiseen luonnonvaraiseen kasvistoon. Laji on hyvin yleinen rannikon ja saariston kallioilla, mutta maustetta saattaa löytää myös sisämaasta muistona ajoilta, jolloin merenranta sijaitsi kaukana nykyisestä asemastaan.

Viljelykasvina ruoholaukka on mitä ihanteellisin, sillä lehtiä kasvaa sitä enemmän, mitä useammin maukasta ryytiä katkotaan. Parhaimmillaan ruoholaukka on mausteena keitoissa ja kalaruoissa. Ruohosipulissa on erittäin paljon vitamiineja ja jo värin antajana kasvi – varsinkin kukat, joita voi käyttää lehtien tavoin – on suosittu ruokien lisuke.

Elias Lönnrot kehui ruohosipulia vuonna 1860 ilmestyneessä Suomen Kasviossa paitsi yleisesti tuttuna ruokaryytinä myös lääkekasvina, joka on muun muassa ”hyödyllinen hengenahdossa, kerpukissa ja horkassa”. Muiden sipulien tavoin ruoholaukka sisältää rikkipitoisia haihtuvia öljyjä, joihin kasvin mauste- ja rohto-ominaisuudet perustuvat.

Kuuluisin ruoholaukan ystävä lienee ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla elänyt Rooman keisari Nero, jonka sanotaan syöneen kasvia säännöllisesti pitääkseen lauluäänensä kirkkaana.

Laukka on mitä monipuolisin hyötykasvi. Kirjallisuudessa mainitaan muun muassa hevosten laukkaavan tavallista nopeammin, kun niiden rehuun sekoitetaan ruohosipulia. Myös puutarhaa kasvi parantaa, sillä ruusujen sanotaan tuoksuvan voimakkaammin, jos pensaiden lähistölle on istutettu ruohosipulia.

Sipulin sukuun kuuluvien kasvien lahjoittamista kannattaa harkita hyvin tarkoin, sillä eri lajeilla on kovastikin toisistaan poikkeavia symboliarvoja.

Saksalaisen kasvikirjan mukana tavallisen ruokasipulin kukan ojentaminen osoittaa antajansa tuntemaa vastenmielisyyttä saajaa kohtaan. Ruoholaukan kukka puolestaan viestittää halukkuutta toimia kumppanin neuvojen ja ohjeiden mukaan. Valkosipulin kukkien antaminen sen sijaan tulkitaan täydellisen välinpitämättömyyden osoitukseksi kumppania kohtaan.

 Valkosipuli kelpaa jo ”oikeaksi lääkkeeksi”

Valkosipulia rakastetetaan ja vihataan – mutta joka tapauksessa se on terveellisimpiä kasviksiamme.

Ruoholaukkaa yleisemmin tarinoihin – ja ilmeisesti myös ruokapöytiin – pääsee lähisukulainen valkosipuli (Allium sativum), jonka hyötykäytöstä on tietoja jo reilun kahdeksan vuosituhannen takaa. Vaikka valkosipulia eli kynsilaukkaa on helppo kasvattaa, omatoiminen viljely on meillä yllättävän vähäistä.

Voimakkaista aromeistaan kuuluisan kasvin parantavista kyvyistä käydään edelleen kiivasta väittelyä. Miljoonien kasviin luottavien ihmisten usko alkaa saada virallistakin tukea. Yhä useampi niin sanotun koululääketieteen edustaja myöntää, että valkosipulin bakteereita tuhoavat yhdisteet hoitavat haavoja ja monet rikkipitoiset yhdisteet vähentävät sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Tunnettuja – joskin vaikeammin todistettavia – ovat tarinat valkosipulin kyvystä karkottaa pahoja henkiä ja vampyyrejä. Hieman maanläheisemmissä vitsauksissa kynsilaukkaa on käytetty häätämään pihapiiristä käärmeitä. Muinaisessa Kreikassa uskottiin pelkästään valkosipulin nimen mainitsemisen suojaavan pahoilta voimilta. Lähes sama on vaikutus tänäänkin, niin voimakas on useiden kansalaisten inho valkosipulilta tuoksahtavaa kumppania kohtaan.

Tämäkin ominaisuus on silti osattu kääntää voitoksi. Tarinan mukaan syrjähyppyihin hairahtuneet miehet ovat pureskelleet kotimatkallaan valkosipulia ajatuksenaan, ettei yksikään vaimo voi ajatella niin pahanhajuiselta löyhkäävän miehen kelpaavan toisille naisille.

Mainokset