Avainsanat

, , , , , , , ,

Välimeren vesissä on paljon bakteereita, joihin antibiootit eivät tehoa. Uimareiden ja muiden vedenkäyttäjien onneksi aurinko desinfioi Välimeren ja muiden kuumien ilmastovyöhykkeiden vesiä tehokkaasti.

Yhä useammat bakteerit ovat kehittäneet itselleen kyvyn sietää tavallisimpia – ja pahimmissa tapauksissa kaikkia – antibioottilääkkeitä. Jos tällainen vastustuskyky eli resistenssi kehittyy tauteja aiheuttaville, patogeenisille mikrobeille, tartuntatautien leviämisen vaara kasvaa hyvin suureksi ja vaikeasti hallittavaksi. Eniten huomiota tällä rintamalla on saanut sairaalabakteerina tutuksi tullut, metisilliini-antibiootille vastustuskykyinen Staphylococcus aureus -bakteeri (MRSA), jota vastaan kehittyneinkin terveydenhuolto on jokseenkin voimaton. Antibioottilääkkeiden imeytyminen elimistöön ihmisen ja tuotantoeläinten ruoansulatuksessa on varsin heikkoa, joten melkoinen osuus lääkkeiden tehoaineista kulkee suolistomme läpi ja poistuu kehosta.  Ja koska paraskaan jätevesien puhdistustekniikka ei kykene täysin poistamaan lääkejäämiä, antibiootteja joutuu valtavia määriä hallitsemattomasti vesistöihin ja muuhun luontoon. Siksi ei olekaan ihme, että myös luonnossa eläville mikrobeille on kehittynyt kyky vastustaa monia lääkeaineita. Lomarannoistaankin kuuluisilla itäisen Välimeren vesillä tehdyssä selvityksessä löydettyjen vastustuskykyisten bakteerien määrä ja antibioottiresistenssin yleisyys oli silti yllätys.

Escherichia coli -bakteeri (E. coli) on suolistosairauksia ja ruokamyrkytyksiä aiheuttava mikrobi, jota on yleisesti jätevesien likaamissa luonnonvesissä. Turkkilaistutkimuksen mukaan bakteerin kyky kestää antibiootteja on yllättävän kehittynyt.

Turkkilaisen Cukurovan yliopiston tutkija Fatih Matyar esittää Environmental Contamination and Toxicology -tiedelehden verkkopainoksessa ennakkoon 9.7.2012 julkaistussa selvityksessään Välimereltä kerätyissä vesinäytteissä olleiden bakteerien kykyä kestää antibiootteja ja raskasmetalleja. Vastustuskykyä 16 eri antibioottia ja viittä raskasmetallia vastaan tutkittiin kaikkiaan 255 bakteerikannasta.

Yleisimmät Välimeren vedestä eristetyt bakteerilajit – jotka tavattiin jokaisesta tutkitusta vesinäytteestä – olivat Citrobacter koseri, jonka osuus oli 9.0 prosenttia havaituista bakteereista, Escherichia coli (8.2 % bakteereista) sekä Pantoea agglomerans (8.2 % bakteereista). Yleisin näistä bakteerilajeista on varmasti E. coli, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa noudatettavissa vesien hygieniavaatimuksien tarkkailuissa suolistoperäisen saastumisen indikaattorina sekä vaarallisia ruokamyrkytyksiä aiheuttavana mikrobina.

Merivedestä kerättyjen bakteerien kyky kestää tehokkaimpiin lukeutuvia antibiootteja osoittautui erittäin suureksi. Tutkituista bakteereista 74 prosenttia olivat vastustuskykyisiä ampisilliiniä vastaan, 70 prosentilla oli resistenssi streptomysiiniä vastaan, ja 48.3 prosenttia osoittautui vastustuskykyisiksi kefatsoliini-antibiootille.

Ihmisen aiheuttamassa luonnonvesien likaantumisessa ”onni onnettomuudessa” on se, että monet mikrobit – myös patogeeniset bakteerit – ovat herkkiä erilaisten myrkkyjen kuten jätevesissä runsaina luontoon päästettävien raskasmetallien vaikutuksille. Kaikille eliöille haitalliset metallit voivat siten tuhota potentiaalisesti vaaraa aiheuttavia mikrobeja vesistöissä. Mutta turkkilaistutkimus osoittaa, että yhdessä antibioottiresistenssin kanssa bakteerit ovat kehittäneet kyvyn sietää myös raskasmetalleja. Suuri osa selvityksessä olleista bakteerikannoista kesti hyvin korkeita raskasmetallien pitoisuuksia.

Välimeren vesien analyysit osoittavat, että luonnossa esiintyvien bakteerien aiheuttama tartuntatautien riski on ilmeisesti yleisesti tunnustettua suurempi ja että näiden bakteerien aiheuttamien sairauksien hoitaminen voi olla oletettua vaikeampaa. Antibioottien vastustuskyky on ongelmallinen ilmiö, sillä mikrobit pystyvät säilyttämään tuon resistenssin luonnonvaraisissa kannoissa pitkiä aikoja senkin jälkeen, kun varsinainen lääkeainekontakti on jo loppunut (Bakteerien antibioottiresistenssi säilyy vuosia lääkeainealtistuksen jälkeenkin; Tiedebasaari 7.3.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/03/07).

Bakteerien aiheuttamia terveydellisiä vaaroja vähentää aurinko, joka varsinkin trooppisissa ja subtrooppisissa oloissa – myös Välimeren alueella – tuhoaa vesissä olevia mikrobeja hyvin tehokkaasti. Tällaisen luontaisen desinfioinnin on todettu pitävän muun muassa taajaan rakennettujen lomarannikoiden ja suurten taajamien lähivedet uimakelpoisina, vaikka paikalliset jätevesien puhdistuslaitokset eivät täysin kelvollisia olisikaan. Auringon kykyä tuhota patogeenisia bakteereita hyödynnetään yleisesti kuumilla ilmastovyöhykkeillä myös juomavesien desinfioinnissa (Aurinko tuhoaa vaaralliset mikrobit talousvesistä; Tiedebasaari 2.11.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/11/02).

Mainokset