Avainsanat

, , , , , , ,

Koiruohon kitkerät aromiaineet kelpaavat ihmisille alkoholin maustamiseen, mutta luonnonvaraiset eläimet kavahtavat kitkerää kasvia.

Eteläisen Suomen tienpientareilla ja pihoilla voi tavata kaikille tutun ja inhotun ja kavahdettavan arkipäiväisen pujon voimakastuoksuisen sukulaisen koiruohon eli malin (Artemisia absinthium) , joka on yksi ihmisen kauimmin tuntemista hyötykasveista. Pujosta ja muista marunan suvun lajeista koiruohon erottaa paitsi aromaattisuudestaan myös lehtien ja varren tiiviistä nukasta, joka tekee koko kasvin hopeanhohtoiseksi. Valkeasta yleisväristä erottuvat ainoastaan mykerökukinnot, joiden kukkien teriöt ovat keltaisia.

Kotiseuduillaan Välimerenmaissa koiruohoa on käytetty lääke- ja maustekasvina ainakin neljäntuhannen vuoden ajan. Euroopassa kasvi yleistyi ensin luostarien puutarhoissa ja keskiajalla laji tuotiin viljelykasviksi myös Suomeen. Viljelyksestä koiruoho on sittemmin karannut ja on nykyisin kotiutunut paikoittellen yleisenäkin Etelä-Suomeen.

Nykyisin koiruoho tunnettaneen parhaiten alkoholijuomien mausteena. Kasvin
aromaattiset karvasaineet lisäävät syljen eritystä ja ruokahalua ja niinpä
koiruoho onkin tärkeä aperitiivien, muun muassa absintin ja vermuttien
mausteena. Kitkerän makuisia terpeenejä on kasvin kaikissa osissa, mutta
kukkivat latvat ja lehdet ovat kaikkein aromaattisimpia.

Lääkekasvina koiruohoa on vuosituhansia käytetty muun muassa maha- ja
matolääkkeenä. Kukinnot – viralliselta apteekkinimeltään Herba Absinthii – ovat edelleen Suomenkin virallisessa lääkekasvien luettelossa.

Antiikin Roomassa vietetyissä juhlissa ja kilpa-ajoissa parhaiten menestyneet
palkittiin lasillisella koiruoholla maustettua viiniä. Muuta palkintoa
voittajat eivät tarvinneetkaan, sillä maliviinin uskottiin takaavan nauttijansa
terveyden. Jo antiikin tietäjät käyttivät koiruohoa ruokahalun kiihottajana,
uskottiinpa malin parantavan jopa seksuaalista kanssakäymistä.
Niin oman aikansa kuin jälkipolvienkin ihaileman Galenoksen mielestä koiruoho ei kylläkään sopinut muuhun kuin oksennuslääkkeeksi. Aikojen kuluessa koiruoho vakiintui matolääkkeeksi, mistä käytöstä on johdettu kasvin saksankielinen nimi Wermut. Ruokahalua parantava vermuttilasillinen onkin todellisuudessa matolääkettä!

Vuosisatoja sitten koiruoho yleistyi keittiöissä muutenkin kuin vain viinilaseissa. Malin voimakas maku on omiaan muun muassa sian- ja lampaanlihan maustamisessa.

Vanhastaan on tunnettu myös se vastenmielisyys, jota monet luonnonvaraiset
eläimet tuntevat pistävänhajuista koiruohoa kohtaan. Niinpä ei olekaan ihme,
että kasvista on valmistettu karkoitteita yhtä hyvin ulkorakennuksista eläville
hiirille kuin vaatekaappeihin tunkeutuville koiperhosille.

Tuskin koiruohon suosio juomien mausteena on alkujaan johtunut siitä, että
antiikin ihmiset olisivat kasvin kitkerästä mausta pitäneet. Syynä voimakas- aromisen maustekasvin suosioon lienee enemmänkin se, että tällä voitiin häivyttää nopeasti hapantuneiden viinien ja oluiden etikkainen maku.

Voimakkailla aromeilla on ollut traagisiakin käyttötarkoituksia. Gallialaisten
kerrotaan surmanneen yhden epäsuosituista hallitsijoistaan viinillä, jonka
myrkyn maku oli peitetty malilla ja hunajalla.

Paitsi mausteeksi mali kelpaa alkoholiin myös tehoaineeksi. Ranskassa
keksittyyn absinttiin käytetään erittäin paljon koiruohoa, jonka sisältämä
tujoni tekee juomasta suorastaan huumaavaa. Liian runsaasti absinttia juoneille kehittyy vaikeita psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia, minkä takia absintti kiellettiin 1900-luvun alkupuolella mm. Sveitsissä, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Mainokset