Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Ihmiskunnalla ei olisi varaa menettää maapallon biologista monimuotoisuutta.

Luonnonvaraisten eliölajien monimuotoisuuden hälyttävän nopea heikkeneminen on katsottu maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen ohella tärkeimmäksi kotiplaneettamme tulevaisuutta uhkaavaksi tekijäksi. Lajistollisen monimuotoisuuden eli biodiversiteetin romahdus on tällä hetkellä nopeampaa kuin ilmeisesti milloinkaan maapallon historiassa. Ja syyllinen tähän kehitykseen on valitettavasti ihmisen toiminta, jossa ilmastonmuutoksen kiihdyttäminen ja maankäytön muutosten aiheuttama elinympäristöjen tuhoutuminen ovat tärkeimmät tekijät. Paineet luonnon suojelemiseen ovat kovat, mutta teemmepä mitä tahansa, valitettavan monet lajit kuolevat väistämättä sukupuuttoon jo näkyvissä olevassa lähitulevaisuudessa. Ja koska kaikkia tärkeitä lajeja tai eliöyhteisöjä ei voida pelastaa, suojelun kohdentaminen tärkeimpiin kohteisiin olisi ensiarvoisen tärkeää. Mutta mitkä ja missä ovat ne tärkeimmät kohteet? Keskeisiä kriteereitä suojelutarpeen arvioinnissa ovat lajien monimuotoisuus, eri yhteisöjen sietokyky ihmisen aiheuttamia paineita vastaan sekä yhä useammin myös se, kuinka arvokasta luonnon katsotaan olevan ihmisen taloudelle. Luonnon säilyminen itseisarvo vastaan ihmisen rahallinen etu on kiistanalainen ja sekä tieteellisesti että poliittisesti kuuma kysymys kaikkialla. Karkeita arvioita monimuotoisuuden, yhteisötyyppien haavoittuvuuden ja taloudellisen arvon välillä voidaan kuitenkin tehdä.

Kanadalaisen Brittiläisen Kolumbian yliopiston tutkijan Jennifer Forsythen johdolla Bulletin of the Ecological Society of America -tiedelehdessä julkaistu laskelma perustuu aikaisemmin alan kirjallisuudessa esitettyihin luonnon eliöyhteisötyyppien haavoittuvuuden sekä taloudellisen arvon (niin kutsuttujen luonnon ekosysteemipalvelujen) taloudelliseen arvojen yhteenvetoon. Edes kohtuullisen luotettavasti vertailukelpoisina tutkijat vertasivat neljää ekosysteemityyppiä: 1) järvet ja joet, 2) ruohostot ja muut laidunmaat, 3) lauhkeat ja boreaaliset (havumetsä) metsät sekä sekä 4) koralliriutat. Biologiselta monimuotoisuudeltaan ylivertaiset trooppiset sademetsät jäivät kriteerimäärittelyjen takia vertailun ulkopuolelle.

Vertailluista ekosysteemityypeistä ihmisen taloudelle vähäisin merkitys on koralliriutoilla, mutta luonnon taloudelle riutat ovat korvaamattomia ja nykyisin hyvin ankaran paineen alaisina. Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen haitat koskettavat ankarimmin juuri koralliriuttoja, jotka ovat vaarassa menettää jopa yli 50 prosenttia biologisesta monimuotoisuudestaan, jos maapallon keskilämpötila nousee 2.8 asteella. Tällainen lämpeneminen on kasvihuoneilmiötä ennustavien mallien mukaan hyvin todennäköinen – lähes varma – jo lähivuosikymmeninä.

Parhaiten ihmisen aiheuttamia paineita kestävä (vähiten haavoittuva) ekosysteemityyppi ovat ruohostot ja laidunmaat, joiden taloudelliseksi arvoksi tutkijat laskevat 906 miljardia dollaria (noin 740 miljardia euroa) vuodessa. Meitä suomalaisia lähimmin koskettava ekosysteemityyppi, lauhkeat ja havumetsät, ovat arvoltaan lähes yhtä kalliita kuin ruohosta. Näiden metsien taloudelliseksi arvoksi ihmisen taloudessa arvioitiin 894 miljardia dollaria (noin 730 miljardia euroa) vuodessa. Lauhkeat ja havumetsät ovat kuitenkin paljon ruohostoja haavoittuvampia, sillä niiden herkkyys ilmastonmuutokselle on 1.5 kertaa suurempi kuin ruohostoilla.

Järvi- ja jokivesistöjen kyky sietää ilmastonmuutosta on varsin hyvä. Näiden sisävesiekosysteemien arvioidaan menettävän 9 prosenttia lajistostaan, jos maapallon keskilämpötila nousee kahdella celciusasteella. Tämä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa raja-arvoksi asetettu 2oC lämpötilan nousu esiteolliseen aikaan verrattuna, saavutetaan jokseenkin varmasti lähivuosikymmeninä. Järvien ja jokien taloudelliseksi arvoksi ihmiskunnalle kanadalaistutkijat laskevat 1700 miljardia dollaria (noin 1 400 miljardia euroa vuodessa).

Mainokset