Avainsanat

, , , , ,

Kuluttajat suosivat – jopa vaativat – yhtenäisen punaisia ja kiiltäväpintaisia tomaatteja, vaikka niiden maku jää kauas hieman vaatimattomamman näköisistä, nykyisin vain kotipuutarhoissa ja kehitysmaissa viljeltävistä lajikkeista.

Kaupan hyllyltä hankitut tomaatit ovat ulkonäöltään houkuttelevia, tasaisen punaisia ja kiiltäväpintaisia. Kauneutta ei käy kiistäminen, mutta monet valittavat tehoviljelyn kautta tuotettujen hedelmien olevan mauttomia. Tälle väitteelle onkin hyvät perusteet, joiden taustat on viimein myös tieteellisesti todistettu. Tomaatin kauniin ulkonäön aikaansaava geeni on valinnan ja jalostuksen kautta tullut ehdottomaksi vaatimukseksi kaupallisesti tuotttaviin tomaattilajikkeisiin. Valitettavasti tuo geenimuunnos on sellainen, että sen aktivoituminen vähentää hedelmän aromi- ja makuominaisuuksia.

Yhdysvaltalaisen Cornell-yliopiston tutkijan, kasvitieteilijä James J. Giovannonin johdolla Science-tiedelehdessä 29.6.2012 julkaistu selvitys osoittaa tomaatin ulkonäön ja makuominaisuuksien yhteydet. Tomaatin luonnonvaraisissa kannoissa esiintyvä SIGLK2-geenin alkuperäinen muoto tuottaa hedelmiä, joiden pinta on väriltään epämääräisesti kirjava ja usein jonkin verran epätasainen. Geenin rakenteessa on kuitenkin tapahtunut mutaatio, jonka seurauksena tomaattien pinta kehittyy kiiltäväksi, tasaisen väriseksi, ja lisäksi suurena kaupallisena etuna on se, että näiden tomaattien kypsyminen tapahtuu yhtenäisellä aikataululla. Mutaatiota kantavat tomaatit ovat kauniita, mutta valitettavasti niiden haku on alkuperäistä vaisumpi. Syy mauttomuuteen on siinä, että mutaation seurauksena tomaattihedelmässä oleva lehtivihreä eli klorofylli on toimintakyvytön. Tämän seurauksena hedelmään kertyy vähemmän sokereita ja muita orgaanisia aromiyhdisteitä kuten tervellisyydestään kuuluisaa lykopeenia.

Geenimutaation seurauksena tomaatin perintötekijät sisältävään DNA-molekyyliin kehittyy ylimääräinen emäs, joka sekoittaa yhdisteen rakenteen. Mutaation seurauksena hedelmässä oleva proteiini muodostuu rakenteeltaan epämääräiseksi ja jää toimintakyvyttömäksi.  Vaikka valtaosa kasvien kloroplasteista sijaitsee lehdissä, hedelmissäkin on huomattava määrä viherhiukkasia. Tomaatin kehittyvissä hedelmissä olevien kloroplastien tuotanto vastaa noin 20 prosenttia hedelmän saamista fotosynteesin tuotteista kuten sokereista. Kuluttajien kannalta ikävä tosiasia on, että SIGLK2-geenin ohjaama proteiini on välttämätön hedelmiin kehittyvien kloroplastien eli viherhiukkasten muodostumiselle. Mutaatiota kantavissa kasveissa – toimivien kloroplastien puuttuessa – hedelmiin kertyy tavanomaista vähemmän yhteyttämistuotteita kuten sokereita. Makeuden lisäksi kloroplastien tuotoksina syntyy myös useita muita makua ja aromia antavia yhdisteitä.

Kaupallisessa tomaattien viljelyssä on jo 1920-luvulta alkaen tietoisesti valittu näitä mutaatioita kantavia yksilöitä lajin jalostukseen. Kauniin ulkonäön lisäksi mutaatio muuttaa hedelmän kehittymisaikataulua siten, että kasvin tuottamat tomaatit kypsyvät samanaikaisesti. Tomaatin alkuperäisessä villimuodossa värin antavat pigmentit ovat jakaantunet epätasaisesti, joten kypsyvän hedelmän vihreässä on eri sävyjä, ja myös kypsän tomaattin pintaa kirjavoittavat punaisen päävärin lisäksi vihreät laikut. Epämääräisen ulkonäön vastapainona villimuodon tomaateissa on hedelmäsä olevien toimivien kloroplastien ansiosta runsaasti sokereita ja muita makua antavia yhdisteitä. Villimuodon jälkeläisiä, osin valintaan perustuvan jalostuksen kautta kehitettyinäkin, viljellään nykysin vain kotipuutarhoissa ja luomutiloilla.

Hedelmän ulkonäköä ja kypsymisaikataulua ohjaavan geenin tunnistaminen ja paikantaminen kromosomissa numero 10 antaa kasvinjalostajille mahdollisuuden valita parhaita kantoja jo tomaattikasvin kehityksen alkuvaiheessa, ennen hedelmien kehittymistä. Näin tomaattilajikkeita voidaan jalostaa perinteisin menetelmin mahdollisimman hyvän näköisiksi ja hyvän makuisiksi. ”Täydellistä lopputulosta” näillä keinoilla ei kuitenkaan saavuteta. Ilman useiden kuluttajatahojen edelleen kavahtamaa geenimuuntelua ulkonäön ja makuominaisuuksien parhaita puolia ei saada samaan tomaattiin.