Avainsanat

, , , , , ,

Vincent van Goghin kuuluisissa auringonkukkamaalauksissa on sekä normaaleja että mutaatiota kantavia yksilöitä. Tässä teoksessa ”teddykarhu-mutaatiota” kantavat yksilöt ovat alhaalla, asetelman etuosassa.

Maailman kuuluisimpiin taideteoksiin lukeutuva Vincent van Goghin 1880-luvulla maalaman “Auringonkukat” -sarjan teokset kuvaavat kaikille tuttuja kukintoja, joissa on kuitenkin tavallisuudesta poikkeavia yksilöitä. Monien normaalien auringonkukkien joukossa van Goghin maalauksissa on kukintoja, joissa on mutaatíon tai mutaatioiden aiheuttamia rakenteellisia poikkeamia. Asterikasvien (tunnettiin aikaisemmin nimellä mykerökukkaiset) heimon kasveilla yhdeksi kukaksi miellettävä kokonaisuus on tosiasiassa erittäin monen yksittäisen kukan muodostama kukinto. Kukinnon keskellä sijaitsevat torvimaiset kehräkukat, joista kehittyvät kasvukauden lopulla kasvin siemenet. Keskustaa ympäröivät normaalin kukan terälehtiä muistuttavat kielikukat, jotka ovat tosiasiassa viiden kukan yhtyeenkasvamisen seurauksena muodostuneita kokonaisuuksia.

Mutaation kautta kehittyneistä muunnoksista näkyvimpiä ovat kerrotut kukinnot, joissa yksittäiset keskustan kehräkukat ovat kasvaneet kielikukkien kaltaisiksi. Kooltaan nämä kukat ovat normaaliyksilöiden kielikukkia pienempiä, joten kukinnosta tulee läpimitaltaan tavallista pienempi ja kompaktimpi kokonaisuus. Näissä mutaatiokasveissa kukinnon keskiosa on hyvin pieni tai sitä ei näy ollenkaan (tällaisia ovat monet van Goghin taulujen auringonkukkayksilöt, vrt. kuva). Kasvi- ja perinnöllisyystieteen tutkijoille on ollut itsestään selvää, että tuollaiset muutokset johtuvat geneettisistä poikkeamista, mutta näiden mutaatioiden esiintymispaikkaa ja sisältöä ei ole tunnistettu. Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat kuitenkin selvittäneet poikkeavien kukintojen syntymekanismin, joka on paikannettu tiettyyn geeniin.

Georgian yliopiston Kasvibiologian laitoksen tutkijan John M. Burken johdolla PLoS  Genetics -tiedelehdessä 29.3.2012 julkaistussa selvityksessä kuvataan HaCYC2c -niminen geeni, josta Burke ja kumppanit selvittivät mutaation vaikutusta risteyttämällä poikkeuksellisen näköisiä kukintoja kantavia ja normaalin näköisiä auringonkukkia keskenään sekä lisäksi risteytettiin  edellisten risteytysten jälkeläisiä taas keskenään. Tutkijat käyttivät risteytyksissään “teddykarhu-mutaatioksi” nimettyä muotoa, joka muistuttaa ulkonäöltään jättikokoista voikukkaa. Normaalissa auringonkukassa HaCYC2c-geeni on aktiivinen ainoastaan kielikukissa, mutta mutaatiota kantavissa yksilöissä geeni on toiminansa myös torvimaisissa, kukinnon keskiosan kehräkukissa. Tämän seurauksena koko kukinnosta muodostuu karvapallon kaltainen, kompakti kokonaisuus, “teddykarhu-auringonkukka”. Mutaatiota kantavissa HaCYUC2c-muodossa on ylimääräistä DNA:ta, joka huijaa geenin toimimaan myös kukissa, joissa sen ei pitäisi olla aktiivinen.

Tutkijaryhmä loi HaCYC2c-geenistä myös sellaisen mutaation, jonka toiminnan seurauksena auringonkukalle ei kehittynyt lainkaan kielimäisiä kukkia, ja näin kukinnon keskustan siemeniä ympäröi lopulta kompakti suurikokoisten torvimaisten kukkien muodostama reunus.

Poikkeavat kukintomuodot aiheuttava mutaatio on varmasti syntynyt luonnonvaraisissa kasveissa, mutta jo vuosisatoja ihmistä sekä siemenvalkuaisen ja kasviöljyn takia suosimaa ja myöhemmin viljelemää ja jalostamaa auringonkukkaa on tietoisesti kehitetty. Valitsemalla risteytyksiin näitä erilaisia terälehtimuotoja kantavia yksilöitä ihmiset ovat mahdollistaneet mutaation yleistymisen ja säilymisen niille ihailijoille, joita poikkeuksellinen ulkomuoto on kiinnostanut. Ihmisen aktiivista apua nämä poikkeukselliset auringonkukat tarvitsevatkin, sillä mutaation myötä syntyneiden muotojen kooltaankin pienentyneet kielikukat ovat steriilejä. Joissakin tutkimuksissa on lisäksi osoitettu, että pölyttäjähyönteiset karsastavat HaCYC2c-mutaatiota kantavia auringonkukkia.

Mainokset