Avainsanat

, , , , , , ,

Ahomansikat ovat paitsi herkullista syötävää myös monipuolisia rohdoksina ja lääkinnällisessä käytössä, mutta valitettavasti pohjushedelmien nauttiminen aiheuttaa monille myös allergioita.

Luonnonvaraisen ahomansikkamme (Fragaris vesca) erinomaisuus ei rajoitu yksin marjojen makeuteen. Kasvitieteellisesti mansikan marjat eivät ovat kyllä itse asiassa ole marjoja ollenkaan. Mansikan mehevät ”marjat” ovat kukkapohjuksen laajentumia, pohjushedelmiä.

Ahomansikka tunnetaan monipuolisena parantavana rohdoksena, jota on käytetty yleisesti ainakin 1700-luvulta lähtien. Kuuluisin marjalääkitykseen luottanut lienee nykyaikaisen biologian isähahmo Carl von Linné, joka valmisti itselleen joka kesä mansikkakuurin kihtivaivojen helpottamiseksi. Elias Lönnrot puolestaan kirjoitti vuoden 1860 Suomen Kasviossaan, että ”mansikan marjat sammuttavat janon ja niiden luullaan estävän luuvaloa.”

Kansanlääkinnässä on luotettu mansikkaan sydän- ja maksatautien parantajana. Ja kyllä noissa kuureissa onkin herkuteltu, sillä potilaalle ei syötetty viikkokausiin muuta kuin mansikkaa.

Rohdokseksi käyvät myös mansikan lehdet, joilla on parantava ominaisuus mm.
tulehdusten torjunnassa, kihdin hoidossa ja reumatismissa. Ahomansikan lehtiä
käytetäänkin nykyisin lääkinnässä enemmän kuin marjoja. Mansikanlehtiteen
sanotaan vähentävän sydän- ja verisuonitauteja estämällä verisuonten
rasvoittumista. Yksi syy ahomansikan lääkinnälliseen tehoon lienee kasvin suuri kivennäisainepitoisuus – etenkin rautaa saa mansikasta enemmän kuin useimmista kasviksista.

Niin hyvänmakuisia kuin ahomansikat ovatkin, aina ei kannattaisi pistellä
marjoja suuhunsa vaan sananmukaisesti poskeensa. Perinteisen reseptin mukaan ihon rypyt siliävät ja iho kirkastuu, jos voitelee kasvonsa murskatuilla mansikoilla.

Mansikkakäsittelyn sanotaan myös estävän talvisia paleltumisvaurioita. Muuhunkin kauneudenhoitoon mansikat kelpaavat. Jos pitää suussaan ahomansikoita viiden minuutin ajan, hampaat muuttuvat valkoisemmiksi, tietää vanha suomalainen kansanviisaus.

Ei niin paljon hyvää, etteikö jotain pahaakin. Mansikka tunnetaan yhtenä
ikävimmistä allergian – etenkin ihottumien – aiheuttajista. Onneksi moni
lapsena mansikka-allergiasta kärsinyt on myöhemmin päässyt vaivoistaan ja päässyt nauttimaan kesän odotetuimpien hedelmien syömisestä.

Aurinkoisissa oloissa viihtyvän ahomansikan menestyminen on riippuvainen
ihmisen toimeliaisuudesta. Takavuosien kaskikulttuuri ja karjan metsälaidunnus synnyttivät lajille otollisia avoimia ja valoisia kasvupaikkoja. Nykyinen karjan sisäruokinta ja suunnitelmallinen, vain pieniä käsittelyaloja suosiva metsätalous ovat mansikan vihollisia.

Mainokset