Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Harz-vuoriston kuusimetsät ovat ilahduttavasti toipuneet menneiden vuosikymmenien happosateiden aiheuttamista vaurioista.

Fossiilisten polttoaineiden käytöstä vapautuneiden rikkidioksidin (SO2) ja muiden haitallisten yhdisteiden happamoittaneen sadeveden ja kuivalaskeumien seurauksena pahoin kärsinyt luonto on ilahduttavasti toipunut pahimmasta stressistään. Niin kutsutun happosateen vaikutukset havaittiin ja tiedostettiin yleisesti Keski-Euroopan vuoristometsissä, joissa paljain silminkin selvästi näkyvät vauriot, etenkin neulaskato eli harsuuntuminen johtivat pahimmillaan laajojen metsäalueiden kaiken puuston kuolemaan ja vähintäänkin hidastutti puiden kasvua merkittävästi. Ongelman tunnistaminen ja tunnustaminen johtivat nopeisiin toimiin ilmasuojelun tehostamiseksi, ja jo 1990-luvulla happosadeongelma helpottui merkittävästi. Tätä nykyä sadeveden happamuus on taas luontaisella tasollaan, ja tämä näkyy myös metsien kunnossa. Saksalaisen seurantatutkimuksen mukaan vuoristometsien kuusten vuosikasvu on voimistunut viime vuosina, mikä voidaan osoittaa happosadekauden loppumisen merkiksi.

Göttingenin yliopiston Kasviekologian laitoksen tutkijan Markus Hauckin johdolla Environmental Pollution -tiedelehdessä toukokuussa 2012 julkaistussa selvityksessä analysoitiin Keski-Saksassa sijaitsevan Harz-vuoriston kuusten (Picea abies) neulasten kuntoa ja puun vuosikasvua. Näytteitä kuusen vuosikasvun mittaamiseksi otettiin eri korkeuksilta vuorten rinteillä kasvavista metsiköistä. Pahimmin vuosikymmenien takaisesta rikkialtistuksesta kärsineet puut kasvoivat vuorten ylimmillä metsäisillä rinteillä.

Uudessa seurannassa korkealla sijaitsevien vuoristometsien kuusten rungoista otetut vuosirengasnäytteet osoittivat, että puiden kasvu on nykyisin yhtä nopeaa kuin metsissä, joissa rikkihaittoja ei ole ollutkaan. Ilmansuojelusäädösten kiristyminen ja rikkilaskeumien väheneminen eivät tietenkään voi poistaa sitä tosiasiaa, että kuusimetsien maaperä on luonnostaan hapanta, ja sellaista se on Harz-vuoristossa tänäkin päivänä.

Happamuutta osoittavissa maaperän pH-arvoissa tehostuneen ilmansuojelun vaikutus näkyy vain marginaalistesti, mutta suoraan ilman kautta tulevan saastekuormituksen vastaanottavissa neulasissa vähentynyt altistus näkyy selkeänä tervehtymisenä. Jos saasteaikakauden metsätuhot olisivat aiheutuneet pääosin maaperän happamoitumisesta ja puiden juuriston vaurioista, kuormituksesta toipuminen olisi ollut sateiden puhdistumisen jälkeen paljon hitaampaa kuin nyt on havaittu. Tulostensa perusteella Hauck ja kumppanit päättelevätkin, että happosadeaikakauden metsätuhot aiheutuivat enemmän neulasten vahingoittumisesta kuin maaperän happamoitumisesta johtuvasta juuriston kärsimyksistä.

Osansa kuusten nopeutuneeseen kasvuun on varmasti myös ilmaston lämpenemisellä sekä typpiravinteiden lisääntyvillä laskeumilla, jotka rehevöittävät luontoa jopa haitallisen paljon (Happosateiden helpottuessa typpilaskeumasta tullut suuri ongelma metsien ravinnetaloudelle; Tiedebasaari 25.5.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/05/25).

Mainokset