Avainsanat

, , , , , , , , ,

Jokaisessa päivänkakkaran ”kukassa” on todellisuudessa satoja yksittäisiä kukkia.

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on eittämättä yksi Suomen kesän rakastetuimmista kukkasista, jonka viime vuodet ovat olleet valitettavasti jatkuvaa alamäkeä. Päivänkakkaran ominaisimmat kasvupaikat, avoimet hakamaat ja niityt ovat nopeasti kasvaneet umpeen ja metsittyneet, kun karja ei enää laidunna ulkona entiseen tapaan.

Ei päivänkakkara, joka on valittu Keski-Suomen maakuntakukaksi,
vähenemisestään huolimatta silti mitenkään uhanalaiseksi lajiksi ole joutunut.
Laji on onneksi sopeutuvainen ja geeniainekseltaan hyvin vaihteleva – jopa niin
vaihteleva, että päivänkakkarasta on erotettu ainakin 20 alalajia tai muunnosta.

Kulttuurikasvupaikoilla viihtyvä päivänkakkara on ollut ikimuistoisista ajoista
lähtien ihmiselle tärkeä kasvi – muutoinkin kuin tuttuna ”rakastaa – ei
rakasta” -ennustajana. Salattujen asioiden ilmaisemiseen liittyvät myös vanhan
kansan päivänkakkaralle antamat rinnakkaisnimet kuten arpakukka, ennustuskukka sekä ’juu tai ei -kukka’

Mutta tunnetaan päivänkakkara myös lääkinnällisenä rohdoksena. Vanha kansa tunsi lajin mm. virtsaneritystä lisäävänä ja yskää lievittävänä kasvina sekä maidon tai veden kanssa keitettynä myös kouristuksia lieventävän lääkkeenä.

Jos iholla on vaikeasti parantuvia haavoja, apua on haettu – ja vanhojen
kirjoitusten mukaan myös saatu – pureskelemalla päivänkakkaran lehtiä. Kukkien pureskelun sanotaan puolestaan tuoneen helpotusta jodin puutteesta aiheutuvaan kilpirauhasen laajentumiseen, struumaan. Onpa päivänkakkaran väitetty parantavan jopa pääkallon murtumia.

Päivänkakkaran näyttävissä mykerökukinnoissa käy paljon pölyttäjähyönteisiä,
mikä takaa hyvän siementuoton ja lajin suvullisen lisääntymisen. Siitä, miksi
päivänkakkara kiehtoo niin monia hyönteisiä, ei ole tarkkaa tietoa. Ainakaan ihmisen aistein arvioituna muut edut kuin kaunis ulkonäkö eivät enemmälti houkuttele, sillä päivänkakkaran tuoksu tuo mieleen jalkahien tai homejuuston.

Päivänkakkaran ”kukka” on itse asiassa monista yksittäiskukista koostuva
kukinto, jossa laidan 20–25 valkoista kielimäistä kukkaa ovat emikukkia ja
keskustan sadat pienikokoiset, väriltään keltaiset kehrä- eli torvikukat ovat
kaksineuvoisia eli niissä on sekä koiras- että naaraspuoliset lisääntymisvälineet.

Symbolimerkitystä päivänkakkaralla on muutenkin kuin ennustajaeukon tehtäviä
suorittaessaan. Kukinnon muoto ja väriyhdistelmä ovat tuoneet vanhan kansan
mieleen auringon, jonka suosijana päivänkakkara on aina ollut – ja on tänäkin
päivänä – erittäin arvostettu pihapiirien kaunistaja.

Mainokset