Avainsanat

, , , , , , , ,

Kurjenmiekkaa on vanhastaan pidetty uskollisuuden symbolina. Kuva: Kai Aulio.

Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) on luontomme komeimpia kukkasia, joka kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa – ja parin viime vuosikymmenen aikana ihmisen ansiosta entistäkin runsaslukuisempana.

Monien puutarhoistakin tuttujen liljojen lähisukulainen on suuresti hyötynyt
maa- ja metsätalouden lannoituskuormituksen sekä jätevesien kiihdyttämästä vesistöjen rehevöitymisestä. Lisäksi tämä Kymenlaakson maakuntakukaksi valittu lilja on saanut paljon uusia kasvupaikkoja suomalaisten loma-asumusten rantamilta, joille lajia on innokkaasti siirretty luontaisilta kasvupaikoiltaan.

Isokukkainen kurjenmiekka on lähes miehenmittaisine ja reilun sentin levyisine
miekkamaisine lehtineen paitsi komea myös hyödyllinen kasvi. Lajin tiiviit rannanmyötäiset kasvustot pidättävät maalta pintavalumien mukana
kulkevia ravinteita ja peltojen torjunta-aineita.

Kurjenmiekan kukista vanha kansa valmisti viinietikan avulla keltaista
väriainetta, jolla värjättiin mm. pellavaa, paperia ja nahkaa. Rautavihtrillin
kanssa keittämällä kurjenmiekasta on valmistettu kirjoitusmustetta sekä mustaa
väriä villalangoille.

Karjalle mehevä rantakasvi ei kelpaa, sillä kurjenmiekan karvaalta maistuvat
maanpäälliset osat sisältävät jo pieninä annoksina limakalvoja ärsyttäviä
aineita.

Kasvin juurakko tunnetaan kuitenkin rohdoksena, jota on käytetty mm.
ummetukseen ja hammassärkyyn raparperin kanssa sekoitettuna. Toinenkin
kyytipoika on ollut käytössä. Elias Lönnrotin vuonna 1860 ilmestyneen
Suomen Kasvion mukaan kurjenmiekka on ”hyödyttävä vilustusyskässä”, jonka vaivatessa ”tuoretta juurta leikellään ja pannaan viiniin tai hyvään olueen ja nautitaan siitä sekoa 1–2 ruokalusikallista tarpeen mukaan.”

Lönnrot kirjoittaa kurjenmiekan olevan ”vähemmänki nautittuna” ulostavaa, joten ihmisravinnoksi lajia ei ole käytetty monen muun rantakasvin tapaan pahimpina pula-aikoinakaan. Muiden kookkaiden rantakasvien kuten osmankäämien juurakot ovat erittäin ravinnerikkaita suuren hiilihydraatti-, valkuais- ja kivennäisainepitoisuutensa ansiosta. Luonnonvaraisille eläimille, ainakin piisameille, rantaliljan maanalaiset juurakot kyllä maistuvat.

Ikivanhan egyptiläisen yrttikirjan mukaan kurjenmiekan kypsiä siemeniä voi
hyvin puhdistettuina ja jauhettuina käyttää kahvinkorvikkeena. Kansainväliseen maineeseen kurjenmiekka – tosin ilmeisesti jalostettujen puutarhamuotojensa ansiosta – on päässyt Ranskan kansallistunnuksena. Ranskalaisten trikoloria värikkäämpi on Iris-suvun kantasana, joka tarkoittaa sateenkaarta.

Värikylläinen on myös kansainvälinen kukkien elekieleen kotiutunut tulkinta, jonka mukaan kurjenmiekka kuvaa uskollisuutta ja erityisesti keltakukkainen iiris on välittänyt voimakkaita kiihkon ja intohimon tuntoja.

Kurjenmiekka on rauhoitettu Pohjois-Suomessa.

Mainokset