Avainsanat

, , , , , , , ,

Karuilla soilla pyöreälehtikihokit saavat pääosan typpiravinteistaan lehdillään pyydystämistään pikkueläimistä, mutta nykyisin taivaalta tuleva laskeuma antaa kasveille suurimman osan typestä. Kuva: Kai Aulio.

Tyypillisimmillään niukkaravinteisilla soilla tavattavat lihansyöjäkasveihin lukeutuvat kihokit korvaavat kasvualustansa karuutta käyttämällä hyväkseen pyydystämiensä hyönteisten ja muiden selkärangattomien pikkueläinten ravinteita, etenkin typpiyhdisteitä (Kihokki: Soiden himoheinä on todellista arvosaalista; tiedebasaari 22.8.2011). Viime vuosien suuntaus luonnossa on ollut sateen ja kuivalaskeuman mukana kulkeutuvien typpiyhdisteiden lisääntyminen, mikä muuttaa radikaalisti ekosysteemien ja eliöyhteisöjen ravinnetaloutta. Metsissä ja vesistöissä typpilaskeumien lisääntyminen on johtanut haitalliseen rehevöitymiseen (Happosateiden helpottuessa typpilaskeumasta tullut suuri ongelma metsien ravinnetaloudelle; tiedebasaari 25.5.2012). Karuilla soilla tällaista selkeästi näkyvää kehitystä ei havaita, mutta typpilaskeumilla on sielläkin kasvikuntaa muuttava vaikutuksensa. Ruotsissa brittiläis-ruotsalaisin voimin tehty tutkimus osoittaa, että taivaalta tulevan typpikuorman kasvaessa lihansyöjäkasvit eivät tarvitse yhtä paljon eläinravintoa kuin aikaisemmin.

Englantilaisen Loughboroughin yliopiston tutkijan J. Millettin johdolla New Phytologist -tiedelehden heinäkuun 2012 numerossa julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin pyöreälehtikihokin (Drosera rotundifolia) typpitaloutta Ruotsissa etelässä pohjoiseen.  Tällä maantieteellisellä levinneisyysgradientilla typpilaskeuma alenee tasaisesti etelästä pohjoiseen. Tutkimuksessa selvitettiin kihokin typpiaineenvaihdunnasta, kuinka suuri osuus ravinteista tulee eläinravinnosta ja mikä on juurten kautta maaperästä tulevien typpiyhdisteiden osuus. Pyöreälehtikihokin ravinnetaloudessa havaittiin selkeä trendi taivaalta tulevan laskeuman mukaisesti. Ruotsalaisaineistossa kihokki siirtyi turvasi korostetusti maaperästä saataviin typpiravinteisiin eläinten saalistuksen sijasta, kun laskeuman mukana tuleva typpikuormitus kasvupaikoilla lisääntyi.

Tutkimuksen karuimmilla suokasvupaikoilla, joilla taivaalta tuleva ravinnelaskeuma oli alhaisin, kihokki sai selvitysaineiston suurimman osuuden typpiravinteistaan saaliseläimistä. Korkeimmillaan osuus oli 57 prosenttia kokonaistypestä. Kolmeen luokkaan jaotellun aineiston korkeimman typpilaskeuman alueilla Etelä-Ruotsissa, eläinravinnonosuus kihokin typpiravinteiden saannista oli 33 prosenttia.

Kun koko ruotsalaisaineisto jaettiin laskeumatietojen perusteella kolmeen luokkaan, yhtä kihokkiyksilöä kohti kasvi otti eläinperistä typpeä korkeimman laskeuman alueilla keksimäärin 66 mikrogammaa kasvia kohti sekä Keski-Ruotsin ”välivyöhykkeellä” ja Pohjois-Ruotsin alhaisimman laskeuman alueilla molemmilla 26 mikrogrammaa typpeä yhtä kasviyksilöä kohti. Mikrogramma on gramman tuhannesosa. Juurten kautta maaperästä otetun typen osuudessa kasvupaikkojen järjestys oli päinvastainen. Korkeimman laskeuman alueella kihokki otti maaperästä typpeä 47 mikrogrammaa, välivyöhykkeellä 75 mikrogrammaa ja alhaisimman laskeman alueella 86 mikrogrammaa kasviyksilöä kohti.

Mainokset