Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Harmaahylkeestä on tullut voimakas kilpailija Itämeren ammattikalastajille. Kuva: Kai Aulio.

Harmaahylkeestä on tullut voimakas kilpailija Itämeren ammattikalastajille. Kuva: Kai Aulio.

Hylkeistä on tullut Itämeren ammattikalastajille todellinen kirosana varsinkin harmaahylkeiden eli hallien (Haliochoerus grypos) kannan nopeasti voimistuttua viime vuosikymmeninä. Harmaahylje on ollut perinteisesti hyvin runsas  laji Itämerellä, mutta 1970-luvulla lajin kanta taantui lähes paikallisen sukupuuton partaalle ensin metsästyksen ja myöhemmin etenkin eläinten lisääntymistä estäneiden ympäristömyrkkyjen takia. 1980-luvun puolivälistä lähtien varsikin kloorattujen ympäristömyrkkyjen kuten torjunta-aine DDT:n valmistus- ja käyttökiellot ovat purreet, ja meren eläinkunta on toipunut erittäin nopeasti. Tätä nykyä Itämeren hallikanta on jo tuhansien, jopa yli 10 000 yksilön vahvuinen. Hylkeiden “uusi tuleminen” on luonut valtavia paineita kalastajille, sillä hylkeen veivät kaloja suoraana pyydyksistä, vahingoittavat verkkoihin tarttuneita kaloja myyntikelvottomiksi ja aiheuttavat mittaamattomia taloudellisia menetyksiä rikkomalla pyydyksiä.

Itämeren harmaahylkeet syövät vuosittain ihmisen taloudelle tärkeimpiä kaloja kuten turskaa, siikaa, lohta, meritaimenta ja ankeriasta kuin alueen ammatti- ja virkistyskalastajat saavat saaliikseen. Tutkimuksessa varmistettiin myös se, että hallit  saalistavat ravinnokseen saman kokoisia kaloja kuin ammattikalastajat pyytävät. Hylkeiden syömä kalamäärä on vain pieni osa Itämeren kalakannasta, mutta samojen lajien ja samojen kokoluokkien käyttö johtavat ankaraan kilpailutilanteeseen merialueilla, joilla halleja on runsaasti. Göteborgin yliopiston tutkija Karl Lundström on osoittanut, että harmaahylkeiden sekä ammatti- ja vapaa-ajankalastajien vuotuiset kalansaaliit ovat yhtä suuret hallin pääasiallisella levinneisyysalueella, mikä tarkoittaa Ruotsin vesillä Kalmarin salmesta pohjoiseen ulottuvaa Itämeren rannikkoa ja saaristoa.

Ruotsalaistutkijat ovat selvittäneet paitsi hylkeiden syömän kalaravinnon kokonaismäärää myös tarkkaa lajikoostumusta. Aikaisemmin hylkeiden ravinnosta on satu tietoa enimmäkseen tutkimalla eläinten jätöksiä sekä kuolleiden eläinten mahan sisältöä. Nykytekniikalla päästään kuitenkin paljon luotettavampiin ja monipuolisempiin tuloksiin analysoimalla hylkeen ihon alaisen paksun ihrakerroksen rasvahappojen koostumusta. Eri kalalajeilla on lajityypillisesti vaihtelevat rasvahappokoostumukset ja nämä säilyvät myös hylkeeseen kertyneessä rasvassa.  Rasvahappoanalyysin etuna on myös se, että menetelmä kertoo hylkeen ruokavalion koostumuksesta pitkällä aikavälillä.

Harmaahylkeiden käyttämä kalaravinto on erilaista Itämeren eri osissa. Silakka on hallin pääasiallista ravintoa kaikissa Itämeren osissa, mutta muissa valtalajeissa on maantieteellisiä eroja. Silakan jälkeen toiseksi tärkeimpänä lajina on Pohjanlahdella siika, mutta Itämeren pääaltaalla toiseksi tärkein hylkeen saalislaji on kuore. Tarkoissa hylkeiden ravintoselvityksissä on lisäksi otettava huomioon se, että nuorten ja vanhojen ja myös urosten ja naaraiden kalalajivalikoimat poikkeavat toisistaan, Lundström muistuttaa.

Mainokset