Avainsanat

, , , , , ,

Leskenlehdet puhkeavat kukkaan joskus jo helmikuussa lumisen maiseman pälvikohdissa.

Vanhat perinnetiedot tuntevat kevään ensimmäisen kukkimaan ehtivän kasvin,
leskenlehden (Tussilago farfara) myös viluruohona. Nimitys onkin osuva, sillä leskenlehti puhkeaa monina vuosina kukkaan jo helmikuussa, jolloin muu luonto viettää vielä täyttä talvea. Mutta kuka oikein on se leski, johon kasvin nimi viittaa?

Leski-sana on varmasti tullut kasvin nimeen kukkien ja lehtien eriaikaisuuden takia. Aikaisin keväällä kirkkaina pientareiden aurinkoina kukkivan kasvin isot lehdet puhkeavat kasvuun vasta kukkien kuihtumisen jälkeen.

Mykerökukintojen kuihtumisen ja siementen leviämisen jälkeen kehittyviä
lehtiä on pidetty puolisonsa menettäneinä leskinä. Tulkinta on loogisesti hyvä,
mutta kasvitieteellinen totuus on päinvastainen. Leskiä ovat todellisuudessa
kukat, jotka menettivät elinkumppaninsa jo edelliskesän lehtien kuihtuessa.

Leskenlehden aikaisen kukkimisen salaisuus on kasvin sopeutumisessa kevään
ankariin ja yllättävästikin muuttuviin sääoloihin. Hallaöistä ja takatalvista leskenlehti selviytyy sulkemalla kukintonsa epäedullisten olojen ajaksi. Eikä kasvilla olekaan syytä levittää keväistä väri-iloa muina kuin lämpiminä päivinä, jolloin pölyttäjähyönteiset ovat liikkeellä.

Leskenlehden kukkiessa maalis-huhtikuun vaihteessa – ja monina vuosina jo viikkoja aikaisemminkin –  ei uskoisi pölyttäjien vielä lentelevän, mutta
siemensato todistaa muuta.  Leskenlehti ei vaadi siemenilleen kylmäkäsittelyä
tai pitkää lepoaikaa, vaan kasvin siemenet itävät jopa alle vuorokauden
kuluessa.

Leskenlehti on yksi vanhimmista lääkekasveistamme, mutta näiden rohdosten
kanssa pitää olla erityisen varovainen. Leskenlehdellä on periaatteessa ihmisenkin hyödynnettäviä mutta pahimmillaan haitallisia bakteereita tuhoavia, antibioottisia ominaisuuksia, joiden takia kasvia on käytetty muun muassa hauteina ja haavojen hoidossa. Ulkoisen käytön lisäksi leskenlehtivalmisteita on käytetty esimerkiksi hengitystieoireiden helpottamiseen.

Uutisarvoisin kirjallisuudessa mainittava leskenlehden lääketieteellinen käyttö lienee kotoisin antiikin Kreikasta, jossa parantajat pistivät yskän vaivaamat potilaat hengittämään leskenlehden juurakoita polttamalla aikaansaatua savua. Myöhemmillä vuosisadoillakin astmaatikoille on suositeltu tai määrätty kuivatuista leskenlehdistä sekoitettua tupakkaa!

”Käytetään vaivoihin niin usein kuin mahdollista”

Meillä ns. vanha kansa käytti kasvin tuoreista lehdistä käärittyjä hauteita nopeuttamaan haavojen paranemista. Kääreet kuuluvat auttaneen myös reumapotilaiden vaivoihin.

Vanhojen yrttioppaiden mukaan leskenlehden kukista ja lehdistä saatuja hauteita ja juomia voidaan käyttää sisäisesti ja ulkoisesti ”niin usein kuin mahdollista”. Ja parannusta saadaan moneen vaivaan: ”Helpottaa yskää, irrottaa limaa, vähentää ärsytystä hengitysteissä, parantaa tulehduksia, lievittää verentungosta, tappaa bakteereita, laukaisee kouristuksia”. Terveyden lisäksi ”rohdoksia voi käyttää rasvaisen ihon kosmeettiseen hoitoon”.

Omatoimiset poppakonstit on kuitenkin syytä unohtaa, sillä leskenlehdessä on
aineita, jotka voivat aiheuttaa muun muassa maksasyöpää. Leskenlehti kuuluukin nykyisin virallisen lääkeaineluettelon lajeihin, eikä kasvia sisältäviä valmisteita saa myydä luontaistuotekaupoissa.

Mainokset