Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Sarvikuonojen salametsästys rehottaa, sillä  täysikokoisen sarven hinta voi nousta aasialaisessa katukaupassa noin 300 000 euroon.

Sarven parantavista voimista esitetään yhä uusia, perusteettomia uskomuksia

Suurimpiin maanisäkkäisiin lukeutuvat sarvikuonot käyvät yhä harvinaisemmiksi elinpaikkojen muutosten ja viime aikoina jälleen yleistyneen salametsästyksen seurauksena. Kahdesta afrikkalaisesta lajista yleisempi on pääosin Etelä-Afrikan tasavallassa, ja siellä etenkin Krugerin kansallispuistossa, elävä valkosarvikuono eli aikaisemmalta nimeltään leveähuulisarvikuono (Ceratotherium simum). Kansallispuistoa on totuttu pitämään suurnisäkkäiden suojapaikkana ja ehkä viimeisenä toivona välttyä sukupuuttoon hävitykseltä. Totuus on kuitenkin valitettavasti aivan toinen, sillä salametsästys rehottaa myös – ja etenkin – kansallispuistoissa, kertoi BBC Wildlife -lehti tammikuun 2012 numerossaan. Sarvikuonojen salametsästys lisääntyi vuonna 2011 noin 30 prosenttia suuremmaksi kuin keskimäärin jaksolla 2000–2007. Etelä-Afrikan hallitus on ottanut vakavasti uusimmat tiedot sarvikuonojen kohtalosta ja valmistelee merkittäviä tiukennuksia eläinten luvalliseen metsästykseen.

Vuonna 2011 Etelä-Afrikassa salametsästäjät tappoivat ainakin 443 sarvikuonoa. Noin puolet salakaadoista tapahtui Krugerin kansallispuistossa. Etelä-Afrikassa, jossa elää noin 90 prosenttia koko maanosan sarvikuonoista, on jäljellä noin 20 000 yksilöä. Salametsästys on lisääntynyt dramaattisen nopeasti noin vuodesta 2007 alkaen, jolloin metsästysmuistojen keräilijöitä alkoi tulvia Vietnamista ja Thaimaasta.  Kiinan ohella kysyntä on lisääntynyt voimakkaasti ainakin Vietnamissa ja Thaimaassa. 2000-luvun alussa Etelä-Afrikassa kuoli noin 15 sarvikuonoa vuosittain salametsästäjien luoteihin.

Sarvikuonon sarvien kysyntä pysyy suurena, vaikka tuote on poistettu perinteisen kiinalaisen lääketieteen lääkeaineluettelosta. Aikaisemmin sarvikuonon sarvesta saatavat tuotteet mainittiin parantavina valmisteina moniin sairauksiin ja vaivoihin. Vastoin yhä suuren yleisön mielikuvissa pysyvää luuloa sarvikuonon sarvi ei ole aikaisemminkaan kuulunut virallisessa lääkeaineluettelossa impotenssin hoitoon tai miehisyyden edistämiseen käytettäväksi hyödykkeeksi.

Syy sarvikuonojen salametsästyksen kiihtymiseen on Aasian nopeasti vaurastuvien maiden valtava kysyntä, joka perustuu yleisön keskuudessa levinneeseen uskomukseen sarvikuonon sarven kyvystä hoitaa tai estää syöpäsairauksia. Aikaisemmin laittomien sarvikuonon sarvien kohdemaa oli pääosin Kiina, mutta viime vuosina Vietnam ja Thaimaa ovat nousseet merkittäviksi uskomuslääketieteen valmisteiden käyttäjiksi ja samalla sarvikuonon tulevaisuutta uhkaaviksi maiksi.

Lisääntynen kysynnän myös sarvikuonon sarvien hinta on kohonnut pilviin. Uusimpien tietojen mukaan laittomasti salakaadoilla hankitun sarvikuonon sarvijauheen kilohinta on aasialaisessa katukaupassa noin 65 000 dollaria (noin 50 000 euroa). Täysikokoisen sarvikuonon sarvi painaa keskimäärin noin kuusi kiloa, joten yhden eläimen salakaadolla hankittava laiton tulo voi nousta jopa 300 000 euroon.

Sarvikuonojen metsästys on luvanvaraisesti sallittua Etelä-Afrikassa. Laillista metsästystä on vaikea valvoa laajoilla alueilla, mikä ylläpitää jatkuvaa salametsästystä. Saadakseen sarvikuonojen salametsästyksen kuriin Etelä-Afrikan hallitus esittää, että kaikki luonnossa elävät sarvikuonot varustettaisiin ihon alle kätketyillä, yksilötason tunnistuksen mahdollistavilla mikrosiruilla ja että kaikkien yksilöiden sarvista otettaisiin DNA-näytteet mahdollisen myöhemmän jäljittämistarpeen varalta. Yksi suojelukeinoista olisi hallituksen ehdotuksessa rajoittaa sarvikuonojen kaatolupien määrä yhteen eläimeen metsästäjää ja vuotta kohti. Poliittiset päättäjät ovat kuitenkin ottamassa tosissaan luonnonsuojelujärjestöjen ja tutkijoiden huolen siitä, että nykymenolla eteläafrikkalaisten sarvikuonojen kohtalo näyttää synkältä. Maan vesivaroista ja ympäristöasioista vastaava ministeri Edna Molewa väläyttää mahdollisuutta kieltää kaikenlainen sarvikuonojen metsästys.

Maailmassa elää BBC Wildlifen artikkelin mukaan viisi sarvikuonolajia, jotka kaikki ovat hyvin harvinaisia ja uhanalaisia. Valkosarvikuonoja on kaikkiaan noin 20 150 yksilöä, pääosin Etelä-Afrikassa. Mustasarvikuonoja eli suippohuulisarvikuonoja elää noin 4 840 yksilöä Afrikassa. Intiansarvikuonojen kanta on voimistunut 1900-luvun alun noin 200 yksilöstä jo noin 2 800 yksilöön. Kaakkois-Aasian suurilla saarilla eläviä sumatransarvikuonoja on vain noin 200 yksilöä. Erittäin uhanalaisen jaavansarvikuonon kanta on vain 27–44 yksilön vahvuinen.

Mainokset