Avainsanat

, , , , , , ,

Ultraviolettisäteilyn näkökyky mahdollistaa poron menestymisen Pohjolan ankarissa talviolosuhteissa.

Poikkeuksellinen kyky auttaa talvisessa ravinnonhankinnassa ja petojen karttamisessa

Auringonsäteilyn näkyvää valoa lyhytaaltoisempi eli ultraviolettisäteily tiedetään useimpia biologisia rakenteita ja toimintoja vahingoittavaksi altisteeksi. Tunnettua ja näkyviin varoituksiin johtavia haittoja ovat melanooman ja muiden ihosyöpien, sekä silmän vaurioiden riskin lisääntyminen. Eliökunnassa on kuitenkin edustajia, jotka sietävät ultraviolettisäteilyä muita paremmin, ja osa jopa hyötyy uv-altistuksesta. Näihin harvinaisiin poikkeuksiin lukeutuu myös meille tuttu poro (Rangifer tarandus tarandus), jonka silmien erityiset ominaisuudet mahdollistavat sen, että eläin pystyy aistimaan ultraviolettisäteilyn (näkemään uv-alueella) kärsimättä altistuksesta minkäänlaisia vaurioita. Ultraviolettisäteilyn altistumisen mekanismi on ollut pitkälti tuntematon, mutta brittiläis-norjalainen tutkijaryhmä on selvittänyt ainakin osan salaisuudesta.

University College London -yliopiston tutkijan Glen Jefferyn johdolla Journal of Experimental Biology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin, että poron silmän sarveiskalvo ja mykiö eivät pidätä kaikkea silmään kohdistuvaa uv-säteilyä, vaan osa tunkeutuu verkkokalvolle saakka. Useimpien eläinten silmässä mykiö pidättää uv-säteilyn estäen sen vahingollista vaikutusta silmän herkkiin sisärakenteisiin.  Poron verkkokalvo sen sijaan kestää altistuksen, ja uv-säteilyn todettiin aiheuttavan verkkokalvon soluissa sähköfysiologisia toimintoja.

Poron silmässä näköaistimuksen synnyssä keskeisissä, säteilyä vastaanottavissa sauva- ja tappisoluissa molemmissa uv-altistus saa aikaan heikkotehoisen stimulaation. Uutta tietoa Jefferyn ja kumppanien tutkimuksessa on varmistus siitä, että uv-säteilyn vastaanottoa varten poron silmässä ei ole mitään erityistä mekanismia, vaan aistimus syntyy samoja rakenteita käyttäen kuin näkyvän valon aallonpituudella kuvaa muodostettaessa. Tämän tutkijat totesivat molekyylitasolla RNA:n ja opsiini-proteiinin (verkkokalvolla hämäränäöstä vastaavissa sauvasoluissa olevan, valoa absorboivan näköpurppuran eli rodopsiinin osan) mittauksilla.

Ultraviolettisäteilyn aistimisen ansiosta poron näkökyky on parempi kuin muilla eläimillä, mikä antaa lajille monia etuja ankarissa arktisissa oloissa selviytymisessä. Uv-säteilyä itseensä imeviä ovat esimerkiksi porojen tärkeimmän talviravinnon eli jäkälien solukot sekä lajin vaarallisimman saalistajan suden turkin solut. Suoraan taivaalta tulevan sekä lumesta ja jäästä heijastuvan ultraviolettisäteilyn pidättyminen sekä ravintokohteisiin että kartettaviin petoihin antaa poroille poikkeuksellisen hyvät mahdollisuuden havaita hyvät ja pahat kohteet taustastaan. Etua näkyvää valoa lyhyemmän aallonpituuden säteilyn näkemisestä on myös talvisessa maastossa liikkumiselle. Erilaiset lumi- ja jäälaadut heijastavat ultraviolettisäteilyä eri tavoin, ja näiden erojen havaitseminen osoittaa poroille parhaat reitit liikkua hangessa.

Mainokset