Avainsanat

, , , , , , ,

Ilotulituksen jokainen väri ja sävy vaativat oman kemikaalinsa.

Suurten juhlien, meillä erityisesti vuodenvaihteen kohokohtana taivaalle räiskittävä ilotulitus herättää suuria tunteita puolesta ja vastaan. Myönteisiä kantoja ei tarvitse erikseen selitellä – kauneus on katsojan silmässä. Kielteisesti ilotulituksiin suhtautuvat perustelevat kantojaan usein taloudellisilla tai ympäristösyillä – ”eihän siitä ole mitään hyötyä!”, ja juhlimisen jälkeinen roskaantuminen on kiistatta ongelma varsinkin taajamissa. Tärkeä näkökohta on myös turvallisuus. Valituskampanjoista ja säädöksistä huolimatta suojalasien käyttö on aivan liian vähäistä, ja jokaisen uudenvuodenaaton yön seurauksena sairaaloiden silmäklinikoille tuodaan paljon vammoja kärsineitä kansalaisia. Myös tulipaloja tulitteet aiheuttavat vuosittain.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt suurten ihmisjoukkojen altistuminen ilotulitusten terveydellisille haitoille. Paukkujen ja rakettien aiheuttamat meluhaitat on kyllä tunnustettu. Ilonpidon kemiallinen kuorma on haitta, jonka vaikutuksia voi vähentää, mutta jokainen räjähde on aina konkreettinen päästölähde. Useimmat ilotulitteita käyttävät ja näytöksistä nauttivat katsojat ovat tietämättömiä niistä kemikaaleista, joita värikkäiden, kirkkaiden ja äänekkäiden efektien aikaansaamiseen tarvitaan. Mukana on tunnetun ja hajuaistiin tarttuvan ruudin lisäksi paljon terveydelle haitallisiksi tunnustettuja kemikaaleja kuten raskasmetalleja. Eri värien syntyyn tarvitaan eri alkuaineita, erityisesti metalleja.

Ilotulituksissa ympäristöön vapautuvat kemikaalit voivat olla todellinen vaara etenkin astmaatikoille, sydäntaudeista kärsiville ja muille herkille ihmisryhmille, mutta haitallista altistuminen on kaikille, muistuttaa espanjalaistutkija Teresa Moreno marraskuussa 2010 Journal of Hazardous Materials -tiedelehdessä julkaisemassaan artikkelissa. Ruudin sekä paloreaktioille välttämättömien hapettimien vapauttamassa savussa on paljon biologisesti aktiivisia, ihmisen terveyteen vaikuttavia kemikaaleja. Ruudin ja värejä synnyttävien metallien räjähdysmäisessä palossa syntyvät hiukkaset ovat mikroskooppisen pieniä, läpimitaltaan vain millimetrin tuhannesosien luokkaa. Tällaiset hiukkaset kulkeutuvat hengitysteiden kautta elimistöömme ja pystyvät tunkeutumaan ja siirtämään haitallisia yhdisteitä keuhkorakkuloihin ja verenkiertoon saakka.

Espanjalaistutkijat mittasivat ilman laatua suurten juhlien ilotulitusten jälkeen ja vertaisivat kemikaalipitoisuuksia samoilla paikoilla ennen tapahtumaa vallinneeseen tilanteeseen. Päähuomio oli luonnon happamoitumisongelmasta kuuluisiksi tulleiden, mutta myös ihmisillä esimerkiksi silmiä ja limakalvoja ärsyttävien rikkidioksidin (SO2) ja typpioksidin (NO) pitoisuuksien merkittävä kasvu ilotulitusnäytösten seurauksena. Näiden kaasujen lisäksi ilmassa oli ilotulituksen jälkeen selvästi mitattavia määriä terveydelle haitallisia alkuaineita kuten lyijyä, kuparia, strontiumia, kaliumia, magnesiumia, alumiinia, titaania, bariumia ja antimonia (http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304389410009672

Vastaavia havaintoja on saatu myös Britanniassa, esimerkiksi Lontoossa jokasyksyisen, niin kutsutun ruutisalaliiton muistoksi järjestettävän  Guy Fawkes’in yön suurissa ilotulituksissa.

Ilotulituksen pyroteknisissä paloreaktioissa käytettävät – ja samalla tietysti räjähdyksissä vapautuvat – kemikaalit vaihtelevat suuresti. Jokainen väri, värisävy, leimahduksen kirkkaus ja loistokkuus vaativat omat alkuaineensa ja yhdisteensä. Kattavia katsauksia ilotulitusten kemiasta löytyy kirjallisuudesta useita. Eri värien aikaansaamiseen tarvittavien kemikaalien luettelo löytyy esimerkiksi internetsivustosta (http://chemistry.about.com/od/fireworkspyrotechnics/a/fireworkcolors.htm).

ILOTULITTEIDEN VÄRIEFEKTEJÄ SYNNYTTÄVIÄ KEMIKAALEJA:

  • Punainen: strontium ja litium,
  • strontiumkarbonaatti (SrCO3) = kirkkaan punainen
  • Litiumkarbonaatti (LiCO3) = punainen
  • Oranssi: kalsiumsuolat
  • kalsiumkloridi (Ca Cl2)
  • kalsiumsulfaatti (CaSO4 x H2O)
  • Kulta: Rauta yhdessä hiililähteiden kanssa
  • Keltainen: natrium
  • Natriumnitraatti (NaNO3 )
  • kryoliitti (Na3AlF6)
  • Valkoinen: magnesium ja alumiinisuolat
  • bariumoksidi (BaO)
  • Vihreä: bariumsuolat yhdessä kloorilähteen kanssa
  • bariumkloridi (BaCl+) = kirkkaan vihreä
  • Sininen: kuparisuolat yhdessä kloorilähteen kanssa
  • kupariasetoarseniitti (pariisinvihreä) (Cu3As2O3Cu(C2H3O2)2 = sininen
  • kupari(I)kloridi (CuCl) = turkoosinsininen
  • Purppuranpunainen: strontiumin (punainen) ja kuparin (sininen) yhdisteiden sekoitus
  • Hopea: alumiini, titaani tai magnesium

Terveyshaitoista huolestuneet tutkijat tahtoisivat rajoittaa tai jopa kieltää ilotulituksissa käytettäviä kemikaaleja, mutta nykylainsäädäntö ei ainakaan vielä ole sellaiseen valmistautunut. Yleisölle Moreno ja kumppanit suosittelevat asettumista näytökseen nähden tuulen yläpuolelle, jotta toksinen saastekuormitus ei osuisi omalle kohdalle. Vastaavasti ilotulitteiden yksittäisen käyttäjän ja varsinkin suurten näytösten järjestäjien tulisi valita ampumis- ja sytytyspaikat sellaisiksi, että savukaasut kulkeutuvat mahdollisimman vähän ihmisille haittoja aiheuttavaan suuntaan.

Pyrkimystä turvallisempiin – tai ainakin vähemmän terveys- ja ympäristöhaittoja aiheuttaviin ilotulitteisiin on kyllä näkyvissä. Tutkijapiireissä on jo kehitetty muun muassa vihreän värin aikaansaaville bariumkemikaaleille parempi vaihtoehto boorisuoloista (Vihreisiin ilotulitteisiin ja huomiovaloihin myrkytön väri boorista; Tiedebasaari 24.12.2011; https://tiedebasaari.wordpress.com/2011/12/24).

Mainokset