Avainsanat

, , , , , , , ,

Etelämantereen jäätikköhistoria paljastuu saksalaistutkijoiden ottamien sedimentti- ja jäätikkönäytteiden avulla.

Viimeisimmän jääkauden aikaisten suurten mannerjäätiköiden sulaminen alkoi Pohjolassa nykykäsityksen mukaan parikymmentä tuhatta vuotta sitten. Etelämantereen vastaavat jäätiköt ovat paikoillaan edelleen, mutta vastaavaa sulamiskehitystä jääkauden maksimista on tapahtunut myös Antarktiksella. Tuon sulamisen ja jäätiköiden supistumisen ajankohdasta ja kulusta ei ole läheskään yhtä luotettavaa tutkimustietoa kuin Arktikumin jäähistoriasta. Saksalaistutkijoiden tekemä sedimentti- ja jäätikkökairauksiin perustuva pitkien aikasarjojen tulkinta osoittaa, että molempien napa-alueiden suurjäätiköiden koko oli suurimmillaan samanaikaisesti, ja myös jäätiköiden sulamiskehitys käynnistyi samaan aikaan.

Saksalaisen Kölnin yliopiston Geologisen tutkimuslaitoksen tutkijan Michael Weberin johdolla Science-tiedelehdessä 1.12.2011 julkaistussa analyysissä käytettiin jo julkaistuja sekä tutkimuslaitosten arkistoissa olevia numerotietoja ja sedimenttinäytteitä Antarktiksen jäätikköhistorian selvittämiseen. Uuden tutkimuksen mukaan sekä pohjoisen että etelän suurten mannerjäätiköiden sulamiskehitys käynnistyi noin 19 000 vuotta sitten. Aikamääritys on Pohjolassa tunnistettu ja tunnustettu, mutta Antarktiksella jäätikön taantuminen alkoikin tämän analyysin mukaan noin 5 000 vuotta aikaisemmin kuin on yleisesti uskottu. Eteläisen suurjäätikön sulamis- ja kutistumiskehityksessä on kuitenkin ollut suurta alueellista ja ajallista vaihtelua, tutkijat muistuttavat.

Napa-alueita ympäröivien suurjäätiköiden samanaikaisen sulamisen selityksenä ovat meriveden pinnankorkeuden sekä merivirtojen muutokset, jotka tapahtuivat synkronoidusti koko maapallon kattavasti. Tärkeää on erityisesti meren syvissä kerrostumissa olevan veden virtaus ja ympäristöään lämpimämmän veden kumpuaminen jäätiköiden reuna-alueilla. Lämpimän merivirran aiheuttama muutos vaikutti etenkin Antarktiksen itäosien jäätikön sulamiseen. Tuon alueen mannerjäätikköä on aikaisemmin pidetty hyvin vakaana ja pysyvänä. Viimeisimmän jääkauden loppuhetkien aikainen lämpeneminen samanaikaisesti eteläisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla on harvinainen tapahtuma maapallon tunnetussa ilmastohistoriassa. Sedimentti- ja jäätikkökairauksien aineistoihin perustuva analyysi osoitti, että nykyinen, paljolti ihmisen toiminnasta johtuva tai ainakin kiihdyttämä lämpeneminen on jääkauden jälkeisellä ajalla ainutlaatuinen ilmiö (Geologinen arkiston todistaa: Nykyinen ilmastonmuutos on ainutlaatuinen ja ihmisen aiheuttama; tiedebasaari 1.12.2011).

Parinkymmenen tuhannen vuoden takaisten tapahtumien selviäminen antaa nyt ajattelemisen aihetta myös tulevaisuuden pohdinnoille. Meneillään olevan ilmastonmuutoksen seurauksena merivesi on jo alkanut merkittävästi lämmetä., ja myös merivirtojen voimakkuuksissa ja suunnissa on havaittu muutoksia. Näillä tekijöillä näyttää olevan jopa oletettua suurempi vaikutus ilmastonmuutoksen aiheuttamiin seurausiin.

Mainokset