Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Viimeisen ehtoollisen suurin uhka tulee taulua ihailevien ihmisten iholta.

Maailman tunnetuimpiin taideteoksiin lukeutuva, Milanon Santa Maria Delle Grazie -kirkossa sijaitseva Leonardo da Vincin teos Viimeinen ehtoollinen altistuu jatkuvasti vakavan ilmansaastekuorman vaikutuksille. Suurimpana syyllisenä mittaamattoman arvokkaan teoksen vahingoittumisriskiin pidetään Milanon tunnetusti erittäin saastunutta kaupunki-ilmaa, ennen kaikkea vilkkaan autoliikenteen aiheuttamia päästöjä. Kirkon sisäilman lämmitys-, suodatus- ja tuuletusjärjestelmän uusiminen vuonna 2009 sekä kävijämäärän rajoittaminen katsottiin välttämättömäksi toimiksi suojelemaan monumenttia. Vaikka tekniset ratkaisut ovat onnistuneet, Viimeinen ehtoollinen on silti yhä uhattuna. Mutta ei suinkaan pakokaasujen vaan taideteosta katsomaan tulleiden ihmisten ”päästöjen” takia.

Taideteokselle vahingollisten pienhiukkasten määriä selvitettiin yhden vuoden pituisella mittaussarjalla, jossa mitattiin sekä kirkon sisältä että ulkopuolelta erikseen kahta jaetta, erittäin pieniä, halkaisijaltaan alle 2.5 mikrometrin hiukkasia (niin kutsuttu PM2.5 -jae) ja sekä kooltaan 2.5–10 mikrometrin hiukkasia (PM2.5-10). Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Yhdysvaltalaisen Etelä-Kalifornian yliopiston tutkijan Nancy Daherin johdolla Environmental Science & Technology -tiedelehden verkkoversiossa marraskuussa 2011 julkaistussa analyysissä todettiin, että kirkkoon asennettu tuuletusjärjestelmä estää tehokkaasti ulkoilman hiukkasten pääsyn kirkon sisätiloihin ja siten myös da Vincin taideteosta altistamaan. Suodatus- ja tuuletusjärjestelmä poistaa 88 prosenttia PM2.5 -hiukkasista ja 94 prosenttia PM2.5-10 -hiukkasista. Tutkijat toteavatkin tehon olevan niin hyvä, ettei liikenteen ja energiantuotannon pienhiukkasia enää voi pitää Viimeisen ehtoollisen vakavana uhkana. Mutta vaara ei ole poistunut.

Kirkon sisätilojen hiukkasista valtaosa on kooltaan hyvin pieniä, terveydellisissä arvioinneissa keuhkohengitettäviksi nimettyjä PM2.5 -hiukkasia. Näiden hiukkasten kemiallisen koostumuksen analyysi osoitti, että valtaosa partikkelienmassasta on eloperäistä, esimerkiksi puun ja fossiilisten polttoaineiden poltosta vapautuvia tai biologisista prosesseista suoraan ilman joutuvia yhdisteitä. Tämän analyysin ilmeinen yllätys oli, että liikenteen pakokaasupäästöjen, energiantuotannon polttoprosessien savukaasujen tai kaupunkialueen maaperän pölyn osuus oli vain 11.2 prosenttia koko hiukkasten orgaanisesta massasta.

Valtaosa kirkon sisäilman hiukkasten eloperäisestä aineksesta koostui suoraan biologisista tapahtumista ilmaan vapautuneista yhdisteistä, joissa eri rasvahappojen osuus oli erityisen merkittävä. Tällaisia yhdisteitä vapautuu ilmaan muun muassa ihmisten iholta. Eloperäistä, mahdollisesti maalausta vaurioittavaa aerosolikuormitusta aiheuttaa kmyös taideteos itse. Maalauksen konservoinnissa käytetyistä aineista vapautuu ilmaan hiilivetyjä, jotka voivat muiden hiukkasten kanssa reagoidessaan synnyttää teosta vahingoittavia yhdisteitä. Kävijöiden aiheuttavan ”päästövaaran” takia Viimeisen ehtoollisen ihailulle on jouduttu asettamaan tiukkoja rajoja. Kirkkoon päästetään kerrallaan vain rajallinen määrä ihmisiä, ja yhden vierailun maksimiaika on 15 minuuttia.

Mainokset