Avainsanat

, , , , ,

Naapuriplaneettamme Venuksen salaisuudet paljasuvat hiljalleen. Vaikka otsoni yhdistetään usein elämän mahdollisuuteen, tiedot Venuksen olosuhteista eivät anna toiveita elämän löytymisestä.

Maapallolla kaikkea elämää auringon tuhoisalta ultraviolettisäteilyltä suojaavaa, yläilmakehän otsonikerrosta on totuttu pitämään lähes ainutlaatuisena ilmestyksenä taivaankappaleiden suuressa joukossa. Tosin myös naapurimme Mars-planeetan kaasukehässä on otsonia. Uusi kansainvälinen havainto osoittaa, että otsonia löytyy avaruudesta laajemmaltakin. Venus-planeetan pimeällä puolella on luotainhavaintojen mukaan ohut, osin hajanainen otsonikerros, osoittaa vast’ikään ilmestynyt kansainvälinen tutkimus.

Ranskalaisen LATMOS-tutkimuslaitoksen tutkijan Franck Montmessinin johdolla Icarus-tiedelehdessä julkaistu tutkimus selvittää Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Venus Express -luotaimen välittämiä tietoja Venuksen pimeän puolen kaasukehän rakenteesta. Löydös on ensimmäinen tieto otsonin esiintymisestä Venuksessa.

Venuksen pimeältä puolelta löydetty otsonikerros sijaitsee kaasukehän termosfäärissä, noin 100 kilometrinkorkeudella planeetan pinnasta eli 3–5 kertaa korkeammalla kuin Maan otsonikerros. Otsonikerros on kaasukehässä hyvin ohut ja myös alueelliselta sijainnoltaan vaihteleva. Otsonia eli hapen kolmeatomista muotoa (O3) tuossa kerroksessa on 107–108 molekyyliä kuutiosenttimetrissä kaasukehää. Suuruusluokaltaan tämä pitoisuus vastaa 0.1–1 prosenttia Maata ympäröivän otsonikerroksen pitoisuudesta ja 0.3 prosenttia Marsin kaasukehän otsonipitoisuudesta.  

Tärkeä luotaimen antama tietoa on otsonimäärien ja kaasukehän muiden yhdisteiden tärkeä suhde. Maapallolla otsonikerroksen vahvuuteen vaikuttavat monet lähinnä ihmisen toiminnasta ilmakehään päästetyt kemikaalit, etenkin klooria sisältävät yhdisteet, jotka johtavat otsonimolekyylien pilkkoutumiseen. Samanlainen otsonin kiihdyttämä ja säätelemä hajotusprosessi näyttää säätelevän myös Venuksen otsonikerrosta.

Otsonin esiintymisen ja kloorin katalysoiman hajotusprosessin löytyminen voi tutkijoiden mukaan merkitä sitä, että elämälle otollisia olosuhteita esiintyy Maan ulkopuolisilla taivaankappaleilla ilmeisesti oletettua yleisemmin. Otsoni syntyy happimolekyylin (O2) hajotessa auringon ultraviolettisäteilyn energian voimasta kahtia ja näin vapautuvien happiatomien yhdistyessä normaaliin happeen. Lisäksi Maan otsonikerroksen synnyssä on tärkeä osuus mikrobien ja kasvien tuottamalla hapella.

Venuksen kaasukehästä löydetyt otsonipitoisuudet ovat niin alhaisia, että niiden perusteella naapuriplaneetaltamme ei löytyne elämän muotoja. Astrobiologian asiantuntijoiden mukaan elämää voisi esiintyä paikoisa, joissa otsonipitoisuus on noin 20 prosenttia Maan otsonikerroksen vahvuudesta. Venuksella eivät olosuhteet ole lähelläkään tätä tasoa. Venus-planeetalla kaasukehän otsoni on syntynyt hiilidioksidimolekyylien (CO2) pilkkoutuessa vapautuneiden happiatomien yhtyessä happimolekyyleihin.

Mainokset