Avainsanat

, , , , , , ,

Suomalaisten lasten syömä ruoka on hämmästyttävän yksipuolista ja ravintoarvoltaan köyhää.

Alle 5 % suomalaisista 6–8 -vuotiaista lapsista syö riittävästi kasviksia

Maailman vauraimpiin maihin lukeutuvassa Suomessa olettaisi lasten saavan päivittäin riittävästi ja laadukasta ruokaa. Köyhyysongelman myötä ruokakassijonot ovat tulleet näkyväksi osaksi yhteiskuntaamme, ja näin nälästä on tullut varteenotettava keskustelunaihe myös meillä. Ja hyvä niin, mutta ongelmassa on paljon laajempia ja syvempikin ulottuvuus, osoittaa vast’ikään julkaistu kuopiolaistutkimus. Enemmistö suomalaisista lapsista syö tavalla, jossa tärkeiden ravintoaineiden saanti jää kauas tavoitetasoista.

Itä-Suomen yliopiston professorin Timo Lakan johtaman asiantuntijaryhmän tekemässä, European Journal of Clinical Nutrition -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa esitetään tulokset 211 tytön ja 213 pojan ruokailutavoista eli päivittäisten aterioiden määrästä ja säännöllisyydestä sekä ruoan ravintoainesisällöstä. Lisäksi otettiin huomioon lasten vanhempien taloudellinen ja yhteiskunnallinen eli sosioekonominen asema. Seuratut lapset olivat iältään 6–8 -vuotiaita. Vakavia puutteita löytyy lähes kaikilla ruoka-aineympyrän sektoreilla.

Koko aineistossa tyydyttyneiden rasvojen sekä sokerin ja suolan saantimäärät olivat suuremmat kuin virallisissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa edellytetään. Suositusarvoja vähemmän suomalaiset lapset saavat ruoastaan D-vitamiinia, rautaa, kuituja, ja lisäksi tyydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvojen suhde on suositeltua huonompi.

Vaikka kasvisten terveellisyyttä kehutaan näkyvästi ja vanhempia kannustetaan niiden päivittäiseen ja monipuoliseen tarjoamiseen, suomalaisten lasten todellisuus on ainakin kuopiolaistutkimuksen mukaan hälyttävä. Tutkimukseen osallistuneista 6–8 -vuotiaista alle viisi prosenttia syö vihanneksia, hedelmiä ja marjoja niin paljon kuin ravitsemussuositukset edellyttäisivät.

Kotien yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema vaikuttaa ratkaisevasti lasten ruokavalioon. Korkeimmin koulutettujen vanhempien lapset söivät kalaa 2.2 kertaa ja runsaskuituista kokojyväleipää 5 kertaa todennäköisemmin kuin vähiten koulutettujen vanhempien lapset. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset söivät säännöllisesti päivittäiset ateriat 2.5 kertaa todennäköisemmin kuin vähiten koulutetuissa perheissä asuvat ikätoverinsa. Toisaalta koulutuksen mukaan määriteltynä paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien perheiden lapset söivät pehmeitä margariineja, joita ravitsemusohjeissa suositellaan, selvästi harvemmin kuin vähemmän koulutettujen kotien lapset.

Kotien taloudellinen tilanne vaikuttaa sekin ratkaisevasti lasten syömän ruoan laatuun. Varakkaimpien vanhempien lapset joivat rasvatonta maitoa 2.4  kertaa todennäköisemmin ja söivät kalaruokia 2.2 kertaa useammin kuin heikoimmassa taloudellisessa tilassa olevien perheiden lapset.

Paljon puhuttu perheiden yhteisen ajan väheneminen näkyy myös ruokailutilastoissa. Kuopiolaistutkimuksen aineistossa kaikki suositeltavat, säännölliset päivittäiset ateriat syövien tyttöjen osuus oli 34 prosenttia ja pojilla vastaavasti 45 prosenttia ikäluokasta. Paljon parjatut pikaruokavälipalat antoivat peräti 42 prosenttia seurannassa olleiden lasten päivittäisestä energiansaannista.

Mainokset