Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Lihavan äidin lapsi kantaa jo vastasyntyneenä turhan suurta rasvakuormaa, mikä lisää tulevaa lihomis- ja diabetesriskiä ja jättää vastasyntyneen maksan pienikokoiseksi. Kuva: iclipart.com.

Lihavan äidin lapsi kantaa jo vastasyntyneenä turhan suurta rasvakuormaa, mikä lisää tulevaa lihomis- ja diabetesriskiä ja jättää vastasyntyneen maksan pienikokoiseksi. Kuva: iclipart.com.

Raskaana oleville naisille tähdennetään terveellisen ruokavalion tärkeyttä, koska äidin ravitsemustilalla on suuri vaikutus tulevan lapsen hyvinvointiin ja kasvuun. Sikiökausi on silti oletettuakin tärkeämpi vaihe myöhemmän hyvinvoinnin kannalta. Se, mitä äiti syö raskauden aikana ja ennen hedelmöitystä, näyttää määräävän tulevan lapsen lihomistaipumuksia ja vaikuttaa jopa sisäelinten, ainakin maksan kokoon, osoittaa tuore yhdysvaltalaistutkimus.

Oregonin tiede- ja terveysalan yliopiston tutkijan Stephanie M. Krasnowin johdolla American Journal of Physiology and Endocrinology Metabolism -tiedelehdessä julkaistussa eläinkokeessa naarashiirille syötettiin joko runsasrasvaista tai vähärasvaista ravintoa kuuden kuukauden ajan ennen hedelmöittämistä. Kuten odottaa saattoi, runsasrasvaista ruokaa nauttineen naaraat olivat painavampia ja niiden kehoon kertynyt rasvamäärä oli suurempi kun vähärasvaisella ruokavaliolla eläneillä lajitovereillaan. Eikä ero rajoittunut vain äiteihin.

Syntyvän lapsen kehon koostumus on määräytynyt jo elämänvaiheessa, jossa jälkeläinen ei ole vielä itse syönyt kertaakaan minkäänlaista ravintoa. Rasvaista ruokaa nauttineiden äitien synnyttämillä jälkeläisillä oli enemmän rasvaa ja vähemmän rasvatonta massaa kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattaneiden naaraiden jälkeläisillä. Lisäksi rasvaista ruokavaliota noudattaneiden naaraiden jälkeläisten maksat olivat kooltaan pienempiä kuin vertailuryhmän naaraiden synnyttämillä jälkeläisillä.

Naaraiden raskauden aikaisten syömisten laatu on tärkeä lapsen ominaisuuksien määrääjä, vaikka synnyttävä äiti ei olisi itse lihonutkaan rasvaista ruokavaliota noudattaessaan. Krasnowin ja kumppanien koe osoitti, että lapsen lihomistaipumus sekä maksan pieneksi jäävä koko “on ohjelmoitu” jälkeläiseen jo sikiökaudella sen mukaan, millaista ruokaa kantava naaras on syönyt.

Onneksi äiti voi kuitenkin vaikuttaa valinnoillaan siihen, kuinka vakavasti tuo ohjelmointi toteutuu. Jos kantava naaraas vaihtaa raskauden aikana aikaisemmin noudattamansa rasvaisen ruokavalion vähärasvaiseen vaihtoehtoon, syntyvän jälkeläisellä ei ole edellä kuvattua ylimääräisen rasvan kertymisen ja maksan pienikokoisuuden riskiä. Äidin raskauden aikainen ruokavalio on tutkimuksen mukaan tärkeä tekijä säätelemällä lapsen hyvinvointiin liittyviä vaaroja kuten lihomistaipumusta ja diabetesriskiä.

Mainokset