Avainsanat

, , , , , , , , ,

Oikea määrä kunnollista unta turvaa veren sokeritasapainoa.

Oikea määrä kunnollista unta turvaa veren sokeritasapainoa.

Riittävän ja laadukkaan yöunen merkitys ihmisen hyvinvoinnille tunnustetaan jokseenkin yksimielisesti, mutta uutta ja entistä tarkempaa tutkimustietoa saadaan jatkuvasti. Uusimpia havaintoja on unen vaikutus ylipainoisten nuorten veren sokeri- ja insuliinipitoisuuksiin ja aikuistyypin diabeteksen eli tyypin 2 diabeteksen kehittymisriskiin. Liian vähäisen yöunen haitat tunnetaan monella suunnalla, mutta terveellisellä nukkumismäärällä on myös ylärajansa, osoittaa tuore yhdysvaltalaistutkimus.

Philadelphialaisen lastensairaalan tutkijan Dorit Korenin johdolla Diabetes Care -tiedelehden verkkoversiossa 20.9.2011 julkaistussa tutkimuksessa verrattiin keskimäärin 14-vuotiaiden nuorten yöunen pituuden ja unen laadun vaikutusta veren glukoosi- eli ruokosokeripitoisuuteen sekä sitä säätelevän insuliinin tuotantoon elimistössä. Yöunen tullisi olla säännöllistä ja riittävää. Liika nukkuminen osoittautui yhtä pahaksi kuin univaje.

Optimaalinen yöunen pituus, joka näyttää turvaavan veren sokeripitoisuuden pysymisen vakaana, on nuorilla 7.5-8.5 tuntia. Enemmistö nuorista nukkuu tätä vähemmän. Tutkimus on alallaan ensimmäinen nuoria seurannut selvitys. Aikuisilla liian vähäisen yöunen ja kohonneen diabetesriskin yhteys on osoitettu useasti.

Tutkimuksessa iältään keskimäärin 14-vuotiaiden nuorten veren glukoosipitoisuus mitattiin ennen nukkumaanmenoa ja yöunien jälkeen. Yöunen pituuden lisäksi tutkijat seurasivat nuorten unen laatua erittelemällä niin kutsutun syvän unen ja silmien nopeiden liikkeiden luonnehtiman REM-unen esiintymistä ja suhdetta. REM-vaiheessa nukkuja on unia nähdessään. Vertailut osoittivat, että optimimäärää vähemmän että enemmän nukkuneilla nuorilla veren glukoosipitoisuus nousi tavanomaista korkeammaksi.

Unen laadun suhteet eivät suoraan ennustaneet glukoosipitoisuutta, mutta tärkeä ero havaittiin sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä. Syvän unen vaiheen jääminen lyhyeksi johti insuliinin erityksen vähenemiseen, mikä johtaa glukoosiarvojen nousuun ja diabetesriskin kasvuun, Koren ja kumppanit päättelevät.

Mainokset