Avainsanat

, , , , , , , ,

Uhanalainen przewalskinhevonen selviytyi sukupuuton partaalta eläintarhoissa hoidettujen yksilöiden ansiosta. Tarhaus on ollut niin onnistunutta, että ihmisen hoivissa syntyneitä hevosia on jo palautettu luontoon.

Uhanalainen przewalskinhevonen selviytyi sukupuuton partaalta eläintarhoissa hoidettujen yksilöiden ansiosta. Tarhaus on ollut niin onnistunutta, että ihmisen hoivissa syntyneitä hevosia on jo palautettu luontoon.

Uhanalaiseen asemaan, täydellisen sukupuuton partaalle 1950-luvulla harvinaistunut przewalskinhevonen eli mongolianvillihevonen (Equus caballus przewalskii) eriytyi nykyhevosen (Equus caballus) kantamuodoista kymmeniä tuhansia vuosia oletettua aikaisemmin, osoittaa tuore yhdysvaltalaistutkimus. Yleensä on oletettu, että nykyhevonen ja przewalskinhevonen eriytyivät yhteisestä kantamuodosta ajanjaksolla, jolloin hevonen kesyyntyi ihmisen seuralaiseksi. Mutta tarkat geenitutkimukset osoittavat lajiutumisen tapahtuneen jo paljon varhemmin. Tätä nykyä przewalskinhevosta ei pidetä erillisenä hevoslajina tai -rotuna vaan tavallisen kesyhevosen alalajina.

Penn State University -yliopiston biologian professorin Kateryna Makovan johdolla Genome Biology and Evolution -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin przewalskinhevosen neljän tunnetun perinnöllisen linjan geenien yksityiskohtia analysoimalla yksinomaan äidin puolelta periytyvän, mitokondrioihin sisältyvän DNA:n rakenteen yksityiskohdat. Näiden tietojen perusteella kaksi tunnetuista perintölinjoista on yhtenäisiä, joten verrattavaa jäi vain kolmen linjan kesken. Seuraavassa vaiheessa tutkijat testasivat geeniaineiston perusteella kahta kirjallisuudessa esitettyä hypoteesia hevosten lajinkehityksestä.

Toisen version mukaan przewalskinhevonen olisi eriytynyt omaksi lajikseen yhteisestä kantamuodosta huomattavasti ennen nykyhevosen kehittymistä. Toisessa hypoteesissa nykyhevonen olisi eriytynyt ennen przewalsikinhevosta. Ero olisi tapahtunut niihin aikoihin, jolloin villihevonen kesyyntyi ihmisen seuralaiseksi. Tämä tapahtui 6 000–10 000 vuotta sitten. Yhdistämällä näihin tietoihin analyysit somalialaisen villiaasin – nykyisten kantamuodon – geenien rakenteeseen tutkijat saivat ”mittakaavan” kavioeläinten lajiutumisen kulusta. Mitokodrio-DNA:n lisäksi tutkimuksessa selvitettiin prewalskinhevosen solujen tumassa olevia perintötekijöitä. Näissä geeneissä ovat mukana sekä isän että äidin puolelta tuleva perinnöllinen aines.

Tutkimuksen johtopäätös oli yksiselitteisesti se, että kumpikaan oletus hevosten yhteisestä kantamuodosta eriytymisen ajankohdasta ei pidä paikkaansa. Uusimman ja kattavimman geenitiedon mukaan przewalskinhevonen eriytyi kantamuodosta jo jopa 160 000 vuotta sitten, Makova ja kumppanit päättelevät.

Przewalskinhevonen oli kuolla sukupuuttoon 1900-luvun puolivälissä, kun lajin pääesiintymisalueella Aasiassa hallitsematon metsästys sekä ruohostomaiden muuttuminen viljelypelloiksi veivät villihevosten elinmahdollisuudet. Pahimmillaan przewalskinhevosia oli jäljellä vain 12 yksilöä. Täysrauhoitus sekä jäljelle jääneiden eläinten eristäminen muista hevosroduista ja -kannoista elvyttivät lajia. Tätä nykyä przewalskinhevosia on noin 2000 yksilöä, joista valtaosa elää Kaliforniassa ja Ukrainassa olevilla suojelualueilla. Lisäksi alalajia on säilynyt monissa eläintarhoissa, muun muassa Helsingin Korkeasaaressa. Tarhoissa menestyneiden villihevosten jälkeläisiä voidaan siirtää valvotusti takaisin luontoon alkuperäisille kotiseuduilleen. Kansainvälisesti uhanalaisen lajin yksilöistä pidetään tarkkaa kantakirjaa Prahan eläintarhan johdolla.

Mainokset