Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Kalmojuuri on eteläinen harvinaisuus Suomen vesistöissä. Kuva: Kai Aulio.

Lounais- ja Länsi-Suomen vesistöjen rannoilla liikkuvat voivat tutustua todelliseen harvinaisuuteen – kasvilajiin, jolla on keskeinen sija koko elollisen luonnon kehityshistoriassa. Niin Aurajokea, Kokemäenjokea kuin maakunnan muitakin virtoja yleisenä reunustava kalmojuuri (Acorus calamus) on todettu vanhimmaksi yksisirkkaiskasvien edustajaksi maapallolla.

Kehittyneimpänä pidettävä yksisirkkaisten ryhmä erosi kasvikunnan
evolutiivisesta valtavirrasta 100–150 miljoonaa vuotta sitten. Kasvitieteilijät
ovat vuosikymmeniä kiistelleet siitä, mikä laji tai suku on yksisirkkaiskasvien
alkumuoto. Todisteita on esitetty mm. monien liljojen puolesta. Kaikkien isä- tai äitikandidaattien geenejä verranneet Kalifornian yliopiston tutkijat osoittivat kalmojuuren kantavan perimää, joka muistuttaa eniten yksi- ja kaksisirkkaisten yhtymäkohtia. Kalmojuuri onkin alkuperäisin maapallolla nykyisin elävistä yksisirkkaisista kasvilajeista.

Kalmojuuri on luontomme suuria tuntemattomia. Lehdiltään kurjenmiekkaa
muistuttavan kasvin tunnistaa kuitenkin jo kaukaa voimakkaasta tuoksustaan.
Pienet ja vaatimattomat kukat kehittyvät keskikesällä näennäisesti lehden
syrjästä muodostaen erikoisen silmäänpistävän puikelokukinnon.
Kalmojuuri on kotoisin ilmeisesti Intiasta, josta tataarit toivat tämän
monipuolisen hyötykasvin Eurooppaan jo 1200-luvulla. Nykyisin lajia tavataan
luonnonvaraisena koko pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä.
Suomessa kalmojuuri esiintyy suhteellisen harvinaisena maan eteläosien rehevien vesistöjen rannoilla.

Kalmojuuren kaikki osat sisältävät voimakkaan tuoksuisia aromaattisia haihtuvia öljyjä. Lääkinnässä käytettävää akoriini-yhdistettä on hankittu kasvin
juurakoista, mutta haihtuvia öljyjä on myös lehdissä. Akoriini kiihdyttää sylki- ja maharauhasten toimintaa. Lisäksi kasvilla on todettu lievä keskushermostoa rauhoittava vaikutus. Monet yrttikirjat suosittelevat kalmojuuren käyttöä ruoansulatuksen edistämiseen ja torjumaan ilmavaivoja. Uskotaanpa kasvin ehkäisevän jopa mahahaavan kehittymistä. Elias Lönnrot kirjoitti vuonna 1838 Talonpojan Koti-Lääkärissään kalmojuuren olevan ”erittäin hyödyllinen suussa pitää kulkutautien aikana”. Monet ovatkin pureksineet runsaasti eteerisiä öljyjä sisältäviä juurakoita mm. ruton uhatessa.

Parikymmentä vuotta myöhemmin ilmestyneessä kasviossaan Lönnrot toteaa, että tätä vatsaa vahvistavaksi kiitettyä kasvia ”taidetaan myös ulkomaan ryytien
asemasta käyttää ruokiin”. Aivan ongelmatonta kalmojuuren ravintokäyttö ei
silti ole, sillä myös Lönnrot tunnustaa, ”ettei lehtiä syä yksikään eläin”.
Eläinten tuntemaa vastenmielisyyttä on ihminenkin oppinut käyttämään hyväkseen. Jauhetusta kalmojuuren juurakosta saadaan tehokasta muurahaiskarkotetta. Ihmiselle kalmojuuri sen sijaan maistuu – ainakin kasvia on  käytetty yleisesti oluen ja liköörien maustamiseen.

Muurahaisilla ja miehillä taitaa näyttää olevan täysin vastakkainen käsitys tuoksujen vetovoimasta, sillä kalmojuuren eteerisiä öljyjä käytetään hajuvesien raaka- aineina. Nautintoaineena kalmojuurta on käytetty myös nuuskassa. Viime vuosisadalla uskottiin kalmojuuren pureskelun auttavan tupakoinnin lopettamisessa. Tupakan korvikkeena on myös poltettu kuivattuja aromaattisia kalmojuuren lehtiä.

Kalmojuuren eteeristen öljyjen on epäilty sisältävän syöpää aiheuttavia aineita.
Suurina annoksina koe-eläimille syötettyinä kalmojuuren yhdisteet ovatkin
lisänneet kasvainten määriä, joten tämän vuosituhansia hyödynnetyn lääkekasvin käyttö tulee rajoittaa pieniin, tarkoin harkittuihin annoksiin.

Mainokset