Avainsanat

, , , , , , , ,

Raatteen takia kannattaa painua suolle. Kuva: Kai Aulio.

Raatteen tie tunnetaan sotavuosien dramaattisista kohtalonhetkistä ja vähän samankaltaisia muistoja liittyy raatteeseen kasvitieteenkin puolella. Soilla ja karujen pikkujärvien rannoilla koko Suomessa – joskin yleisimpänä Lapissa – kasvavaa raatetta (Menyanthes trifoliata) on käytetty hätäravintona kansamme vaikeimpina pula-aikoina.

Kasvin lumenvalkoiset, keskikesän suomaisemaa koristavat kukat ovat lähemmänkin tarkastelun arvoisia. Raatteen heteet ja emien vartalot ovat eri kukissa eri pituisia, mikä varmistaa tiiviissä tertuissa kasvavien kukkien ristipölytyksen. Monissa laajoissa kasvustoissa tavattavat yksilöt on kuitenkin todettu perimältään identtisiksi, kasvullisesti syntyneeksi klooniksi. Kukkien terälehtien sisäpintaa verhoaa tiivis karvapeite, jonka merkityksestä on esitetty useitakin näkemyksiä. Mahdollisesti karvat estävät pölytykseen kykenemättömien hyönteisten pääsyn kukan sisään. Tärkeimpiä raatteen pölyttäjiä ovat kimalaiset, jotka kasvi palkitsee siitepölyn kuljetustyöstään runsaalla medellä. Toisaalta karvapeite lienee tärkeä ”sateenvarjo”, joka estää rankoillakin sateilla avoimina pysyvissä kukissa veden pääsyn heteiden siitepölyä turmelemaan.

Raatteen koristeellisuutta lisää kukkien eriaikaisuus: Yleensä terttukukinnon alimmat kukat avautuvat ensimmäisinä ja latvan kukat odottavat vuoroaan vaaleanpunaisina nuppuina. Lapissa raate on tärkeä jopa ihmisen taloudelle, sillä kasvi on tärkeää porojen ravintoa. Eikä ihminen ole itsekään raatetta hyljeksinyt: Kasvi oli niin ikään soissa ja kosteikoissa tavattavan vehkan ohella kansamme tärkeintä korvikeravintona takavuosien vaikeina pula-aikoina. Raate onkin ravintoarvoltaan erinomaista. Lähellä maan- tai vedenpintaa suikertavan maavarren painosta noin 40 prosenttia on tärkkelystä ja sokereita. Lisäksi raatteessa on lähes viisi prosenttia valkuaisaineita ja kolmisen prosenttia energiaa antavaa rasvaa. Valitettavasti kasvissa on myös glykosideja ja alkaloideja, jotka voivat suurina kerta-annoksina olla ihmisen terveydelle vaarallisia. Toisaalta raate on juuri näiden yhdisteiden ansiosta merkittävä lääkekasvi.

”Lääkeaineet eivät sovi raskaille vaimoille”

Raatteen useita karvasaineita sisältäviä osia on käytetty mm. vatsatautien hoidossa sekä kuumetta alentavina lääkkeinä. Lisäksi raate tunnetaan niinkin eksoottisten tautien kuin malarian ja luuvalon parantamiseen pystyvänä rohtona. Vitamiinipitoisia lehtiä on pula-aikoina syöty keripukin estämiseksi.
Karvaita lehtiä on kerätty myös nautintotarkoituksiin. Raatteen lehtiä on hyödynnetty oluen maustamisessa, kun tarkoitukseen normaalisti käytettävää humalaa ei ole ollut saatavilla. Brittien kerrotaan käyttävän raatetta nykyisinkin vahvojen ja karvaanmakuisten portteriensa valmistuksessa.

Raatteen lehtien runsaat karvasaineet ovat runsaastikin käytettyinä vaarattomia. Nämä yhdisteet lisäävät syljen ja mahanesteiden eritystä ja lisäksi karvasaineiden sanotaan tehostavan ravinteiden imeytymistä. Raate onkin ollut jo vuosisatojen ajan käytetyimpiä ruoansulatusta ja ruokahaluttomuutta parantavia rohtokasveja.

Ulkoisesti raatteen lehdistä keitettyä nestettä on käytetty märkivien haavojen parantamiseen. Kansalliskirjailijamme Elias Lönnrot kertoo Suomen Kasvio -kirjassaan kasvin olleen tärkeä myös henkilökohtaisen hygienian ylläpidossa, sillä raatekeitteellä on hävitetty hiuksiin majoittuneet syöpäläiset.
Vaikka raatetta on käytetty kymmeniin tarkoituksiin ilmeisesti vähintään parintuhannen vuoden ajan, lääkitykseen ei pidä ryhtyä suinpäin. Jo Lönnrotin kirjoissa raate todettiin ainakin ”raskaille vaimoille sopimattomaksi”.

Mainokset