Avainsanat

, , , , , , , ,

Mustikkaa muistuttava sudenmarja on tappavan myrkyllinen.

Mustikkaa muistuttava sudenmarja on tappavan myrkyllinen.

Parhaaseen mustikka-aikaan kypsyvät sudenmarjan (Paris quadrifolia)  hedelmät muistuttavat vaarallisen erehdyttävästi metsiemme suosittua keräilytuotetta, vaikkei itse sudenmarjakasvia ei voikaan mustikkaan sotkea. Sinisenmustat hedelmät ovat kuitenkin niin erinomaisesti ”tarjottimella” pystyn varren kärjessä, että varsinkin pikkulapsi tarttuu helposti sudenmarjan kavalaan tarjoukseen.

Sudenmarjan vaarallisuus on kyllä kauan tunnettu ja kansa onkin nimittänyt kasvia eri puolilla Suomea mm. käärmeenmarjaksi ja kuolemanmarjaksi. Onpa sudenmarja tarinoissa liitetty jopa pimeyden ruhtinaan seuraan. Sudenmarjan syöminen voi olla pienen ihmisen viimeisiä tekoja, sillä marjat ovat tappavan myrkyllisiä. Jo kourallinen marjoja vie syöjän varmuudella sairaalaan, eikä moni potilas hoidosta enää elävänä lähdekään.

Onneksi sudenmarjan hedelmät ovat varsin ikävän makuisia, joten riski suuren annoksen syömiseen on aika pieni. Myrkytyksiä on kuitenkin Suomessakin tapahtunut. Jokaisen luonnossa liikkuvan onkin opittava tuntemaan sudenmarja ja opettava syötävien ja kartettavien marjojen ero lapsille heti, kun nämä omine nokkineen metsissä liikkuvat.

Sudenmarja on helppo tuntea neljästä symmetrisesti levittäytyvästä lehdestään ja näiden keskeltä nousevasta kukkavanasta. Jo toukokuussa avautuu pieni, mystisen näköinen kukka, jonka pitkät, vihreät verholehdet ja näiden väleissä kellanvihreät terälehdet siirottavat tähtimäisesti ulospäin. Kukan keskellä sijaitsevat valkeat heteet kahdessa kiehkurassa mustanpuhuvan emin ympärillä.
Sudenmarja on tyypillinen lehtomaisten metsien kasvi, jonka ulkonäkö kertoo enemmänkin kasvupaikan ravinteisuudesta. Rehevillä mailla ja lämpimässä ilmastossa sudenmarja kasvattaa yleisesti neljän kasvulehden sijasta viisi tai kuusi lehteä, mutta pohjoisimmilla esiintymispaikoilla lehtien määrä jää usein kolmeen.

Tappava myrkkykasvi käy lemmenlääkkeeksi

Sudenmarja on vanha lääkekasvi, joka on käytetty ulkoisesti haavojen ja tulehdusten hoidossa sekä silmälääkkeenä, mainitaanpa kirjallisuudessa kasvia käytetyn myös vesikauhun hoidossa. Nykyisinkin sudenmarja on yleinen homeopaattisissa rohdosvalmisteissa. Kasvin tehokkuudesta kertoo keskiajalla yleinen uskomus, jonka mukaan vaatteisiin ommellut sudenmarjat suojelivat kantajaansa rutolta ja muilta kulkutaudeilta.

Myrkyllisiä aineita ovat saponiinit, joita on sudenmarjan kaikissa osissa. Myrkkyjen imeytyminen ruoansulatuskanavasta on onneksi varsin hidasta ja vähäistä, mikä on pelastanut monien ”vääriä mustikoita” syöneiden hengen. Vakava myrkytys seuraa aikuiselle noin 30 marjan syömisestä, mutta pikkulapselle kohtalokas annos on vain kymmenkunta sudenmarjaa. Myrkytyksen ensi oireita ovat pahoinvointi ja oksentelu, myöhemmin mm. päänsärky, huimaus, silmäterien voimakas supistuminen ja perusteellinen sekavuustila. Saksalaiset ovatkin nimittäneet sudenmarjaa hullunmarjaksi.

Varsinkin Keski-Euroopassa sudenmarja on tunnettu erittäin monipuolisena rohdoskasvina, josta mm. professori Toivo Rautavaara luettelee kirjoissaan toistakymmentä käyttötarkoitusta. Lehdistä tehty mieto keite on ollut kipuja lievittävä ja myrkytyksiä parantava. Sudenmarjan juuri on oksettava, mutta sitä on käytetty mm. kouristuksiin ja hinkuyskään. Eläinkokeissa sudenmarjan lehdistä valmistetun uutteen on todettu vaikuttavan sormustinkukan digitaliksen tavoin sydämen lyöntitiheyteen.

Lääkinnällisen käytön ohella myrkyllistä sudenmarjaa käytettiin keskiajalla yhdessä viinin kanssa nautittuna lemmenlääkkeeksi. Samat aineet, jotka sytyttävät positiivisia tunteita, ovat olleet käytössä mm. Venäjällä mielisairaiden, sairaalloisten kiihkoilijoiden ja muuten vain ylivilkkaiden rauhoittamisessa. Viimeksi mainitussa tarkoituksessa kasvi lieneekin tehokas, sillä sudenmarjan tehoaineet saavat aikaan samanlaisen raukean olotilan kuin oopiumista valmistetut lääkeaineet.