Avainsanat

, , , , ,

Tulivuorten purkausten tuhkapilvet ovat varsin arkinen ilmiö Pohjolan taivaalla.

Koko pohjoisen pallonpuoliskon lentoliikenteen kaaokseen maaliskuussa 2010 alkanut Eyjafjallajökull-tulivuoren purkaus Islannissa tuntui suurelta ja lähes ainutkertaiselta luonnonilmiöltä, mutta näin ei ole. Islannin tulivuorten purkaukset ovat aiheuttaneet huomattavia tuhkasateita geologisessa aikataulussa hyvinkin lyhyin väliajoin. Brittiläisen Leedsin yliopiston Maantieteen laitoksen tutkijan Graeme T. Swindlesin johdolla Geology-tiedelehdessä julkaistussa selvityksessä analysoitiin Pohjois-Euroopassa soihin ja järvien pohjasedimentteihin kerrostuneita, koostumukseltaan Islantiin jäljitettäviä tuhkakerroksia. Tärkeä taustatietoa tutkimuksen johtopäätöksille olivat myös historiallisen ajan kirjalliset arkistotiedot luonnon ilmiöistä. Laajalle alueelle levinneitä tuhkapurkauksia on ollut viimeisten 7000 vuoden aikana keskimäärin 56 vuoden välein. Yksittäisten suurpurkausten ja tuhkalaskeumien väliajat ovat vaihdelleet 6–115 vuoden välillä.

Kerrostuma-analyysien mukaan Islannin tulivuorenpurkaukset ja niistä koko Pohjolaa kuormittaneet tuhkasateet ovat yleisempiä viimeisten 1500 vuoden aikana kuin tätä edeltäneenä aikana. Syytä tähän ei tunneta, eikä yleistyminen olekaan varmaa, tutkijat myöntävät. Kyseessä saattaa olla tutkimusmenetelmissä ja/tai tuhkakerrostumien säilymisominaisuuksissa piilevät virhelähteet.

Maankamaran seisminen aktiivisuus pysyy voimissaan, ja uusia purkauksia tapahtuu jatkossakin. Niiden tarkkaa ajankohtaa emme kuitenkaan voi valitettavasti ennustaa. Viimeisen tuhannen vuoden historian perusteella tutkijat laskevat, että suuren islantilaisen tulivuorenpurkauksen ja Pohjolan kattavan tuhkasateen todennäköisyys minä tahansa vuosikymmenenä on noin 16 prosenttia.

Mainokset