Avainsanat

, , , , , , , ,

—Mustaherukka tuottaa luonnonvaraisenakin runsaan ja arvokkaan marjasadon.

Mustaherukka tuottaa luonnonvaraisenakin runsaan ja arvokkaan marjasadon.

Suomalaisten pihojen ”lähes pakolliseen” lajistoon kuuluvat herukat eli viinimarjat ovat paitsi kotipuutarhojen vakiolajeja myös teollisuuden sopimusviljelyn ja koneellisen poiminnan kehittymisen takia tärkeimpiä marjakasvejamme. Musta- ja punaherukkaan törmää kuitenkin usein myös kaukana ihmisasumuksista tai viljelymaista. Herukat ovatkin Suomen luonnon alkuperäisiä asukkaita, jotka ovat saapuneet maahamme ja tulevat toimeen niin lounaisessa saaristossa kuin Kemijokilaaksossakin täysin ihmisistä riippumatta.

Mustaherukan (Ribes nigrum) tyypillinen piirre on voimakasarominen tuoksu, jonka aiheuttavat lehtien alapinnoilla kasvavat kellertävät pihkanystyt. Samojen voimakkaasti tuoksuvien hartsiyhdisteiden ansiosta mustaherukan tunnistaa myös lehdettömänä  varsinkin, jos naarmuttaa oksien kuorta. Nämä aromiyhdisteet ovat tärkeä osa mustaherukan hyötykäyttöominaisuuksia. Marjoistaan herukat tietysti parhaiten tunnetaan, mutta mustasta viinimarjasta hyödynnetään myös lehtiä.

Suolakurkkuja tai muita kurkkuvalmisteita ostava kuluttaja ei yleensä huomaa, että säilöntänesteessä on aromia voimistamassa mukana mustaherukan lehtiä. Maustamistarkoituksessa mustaherukan lehtiä hyödynnetään yleisesti myös antamaan alkoholijuomille kuten valkoviinille tai kirkkaille viinoille voimakasta aromia.

Mustaherukka on tunnetuimpia kansanomaisen lääkinnän rohdoskasveja. Lajin lehdistä valmistetun teen sanotaan helpottavan muun muassa reuma- ja sydänsairauksia, auttavan ripulin hoidossa sekä lisäävän virtsaneritystä.
Tunnetuin lajin taikavoimien käyttökohde on varmasti vilustumis- ja kuumeoireiden lievittämisessä. Kuuma mustaherukkamehu pahimmankin flunssan kourissa kamppaileville koetaan usein apteekkien tarjoamia vaihtoehtoja paremmaksi oireiden lievittäjäksi.

Mustaherukka on todellinen ”vitamiinipommi”, jonka marjoissa on poikkeuksellisen paljon useita eri vitamiineja. Vilustumisen estolääkkeeksikin usein mainostettua C-vitamiinia mustaherukan marjoissa on parhaimmillaan jopa 9 kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Lisäksi marjoissa on runsaasti karoteenia eli A-vitamiinia sekä muun muassa antioksidanttivaikutuksistaan kuuluisia B-ryhmän vitamiineja.

Marjojen sisältämä sitruunahappo puolestaan parantaa tärkeiden kivennäis- aineiden, etenkin raudan imeytymistä elimistöön. Marjojen korkea pektiinipitoisuus on tärkeä nesteiden hyytymisessä, minkä takia mustaherukka onkin oivallinen raaka-aine sekä pää- että jälkiruokiin sopivien hillojen ja hyytelöjen valmistukseen.

Mustaherukka on tunnettu kansanlääkinnän rohdoksena jo vuosisatoja. Elias Lönnrot suositteli Suomen Kasviossa vuonna 1860 kasvin lehtiä käytettäväksi ”teeksi luuvaloon ja pitkittävään yskään ja myös muuksi tavalliseksi teeksi”. Arkisemmankin käytön Lönnrot mainitsee toteamalla, että ”pantuina paloviinaan muuttavat tuoreet lehdet ja oksat sen maun ja hajun paremmaksi”.

Professori Toivo Rautavaara siteeraa Miten luonto parantaa -kirjassaan saksalaistutkijaa, jonka mukaan yksikään, joka nauttii lasillisen mustaherukka- mehua päivässä, ei kuole korkeasta verenpaineesta tai verisuonien kalkkeutumisesta johtuvaan aivohalvaukseen.