Avainsanat

, , , , , ,

”Luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen” on yleinen hokema ekologisessa keskustelussa. Eri eliöryhmien ja niiden elottoman ympäristön vuorovaikutussuhteet ovat moninaisia, ja erilaisten kilpailu- tai keskinäisen hyödyn suhteiden havaitseminen on vaikeaa, todistamisesta puhumattakaan. Suomen luonnossa usein toistuva vaihtelu havaitaan pikkujyrsijöiden kannoissa. Kun tietyn kesän sääolot ovat olleet kasvillisuuden tuotannolle otolliset, myyrillä ja muilla pikkunisäkkäillä on paljon ruokaa ja pariskunnat saavat paljon jälkeläisiä. Tätä satoa korjaavat puolestaan pedot – etenkin haukat ja pöllöt – joiden poikastuotanto on voimakkaimmillaan myyrähuippua seuraavana keväänä. Asetelma on looginen, mutta entä kun myyriä on vähän. Kuinka muiden eläinten silloin käy? Ainakin teerinaarailla on syytä huoleen, osoittaa Oecologia -tiedelehdessä vast’ikään julkaistu tutkimus.

Oulun yliopiston Eläinmuseon intendentti Risto Tornberg , Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kannanarviointipäällikkö Pekka Helle sekä Turun yliopiston eläintieteen professori Erkki Korpimäki testasivat kahta kirjallisuudessa yleisesti esitettyä hypoteesia eläinkantojen muutoksista ja keskinäisistä riippuvuussuhteista. Tutkimuksen kohteina olivat kasvikunnan perustuottajista mustikka, kasvinsyöjäeläimistä myyrät sekä pedoista kanahaukka. Tutkimusjakso käsitti 21 vuotta, joiden aikaiset mustikan satotasot, myyrien kannanvaihtelut, pikkupetojen kannat sekä kanahaukkojen tappamien teerien määrät rekisteröitiin Oulun seudulla.

Oletuksen mukaan epäsuotuisesta kesästä johtuva kasvien siementuotannon epäonnistuminen johtaa eläinkantojen heikkenemiseen, kun hedelmiä ei ole normaalisti saatavilla ja kasvi panostaa kemialliseen puolustautumiseen tuottamalla haitallisia tai jopa myrkyllisiä yhdisteitä solukkoihinsa. Toisen oletuksen mukaan huonot myyrävuodet pakottavat petolinnut lisäämään saalistuspanostaan. Kanahaukkojen lisääntynyt liikkuminen haittaa pesillään hautovia tai poikasiaan hoivaavia naarasteeriä. Paineen alla teerinaaraiden käyttäytyminen muuttuu näkyvämmäksi, minkä ansiosta kanalinnut ovat pedoille normaalia helpompaa saalista.

Huonon kasviravintovuoden vaikutukset olivat vähäiset. Mustikkasadon epäonnistumista seuraavana vuotena myyrien kokonaismäärissä tai kanahaukkojen tappamien teerinaaraiden määrissä ei havaittu muutoksia normaalivuoteen verrattuna. Sen sijaan petojen määrän ja petojen tappamien teerien välillä havaittiin yhteys. Saalistuksen lisääntyminen oli pääosin sidoksissa näätäkannan voimakkuuteen.

Johtopäätöksenään Tornberg ja kumppanit esittävät, että naarateerien riski joutua petojen saaliiksi on riippuvainen myyriä pääasiallisena ravintonaan käyttävien petojen määristä vuosina, jolloin pikkujyrsijöitä on luonnossa vain vähän.

Mainokset