Avainsanat

, , , ,

Voimakastuoksuinen pietaryrtti sekä houkuttelee että karkottaa hyönteisiä.

Voimakastuoksuinen pietaryrtti sekä houkuttelee että karkottaa hyönteisiä.

Aurinkoisia tienpientareita ja ketoja värittävä pietaryrtti (Tanacetum vulgare) on vanhimpia hyötykasvejamme, jonka esi-isämme siirsivät alkuperäisiltä merenrantojen kasvupaikoiltaan viljelykasviksi.  Pietaryrtti on hyvin voimakkaan tuoksuinen, sillä kasvin kaikissa osissa on runsaasti haihtuvia öljyjä. Lääkinnällistä
arvoa on varsinkin kamferilla ja monilla eri karvasaineilla.

Kasvin kemiallinen koostumus vaihtelee suuresti pietaryrtin levinneisyysalueen
eri osissa. Varsinkin ikäihmisten hyvin tunteman kamferin pitoisuuden sanotaan
olevan suurimmillaan kasvin pohjoisilla äärirajoilla, Kuusamon ja Lapin
kasvustoissa.

Uskonnollisissa menoissa käytettävänä kulttikasvina laji tunnettiin jo yli
tuhat vuotta sitten, ”raadollisemmassa” käytössä paljon aikaisemminkin.
Keskiajalla pietaryrtti tunnettiin tehokkaana matolääkkeenä sekä ns. naisten- vaivojen lievittäjänä.

Vanha kansa tunsi kasvin tehon suomalaisten todellisen kansallisvitsauksen,
lapamatojen karkottajana. Nämä suolistoloiset saatiin häädetyiksi elimistöstä
nauttimalla pietaryrtistä ja kurpitsansiemenistä sekoitettua rohtoa. Myöhemmin pietaryrtin kukista valmistettua uutetta on suositeltu mm. sydämen lyönti- tiheyden tasaamiseen. Lääkityksessä tarvitaan kuitenkin erityistä tarkkuutta, sillä kasvi on suurina annoksina ainakin lievästi myrkyllinen. Pietaryrtistä valmistettua suuvettä on käytetty hammassäryn helpottajana. Monissa maissa kasvi on edelleen apteekkitavaraa, josta valmistetaan lääkkeitä etenkin vatsavaivojen ja virtsatietulehdusten hoitoon.

Kuivattuja kukkanippuja on vanhastaan osattu ripustaa kesäisiin huoneisiin,
sillä kasvista haihtuvat öljyt karkottavat kärpäsiä ja hyttysiä. Vaatekaapeissa
säilytetyt kuivatut kukkakimput pitivät koit loitolla kodin tekstiileistä. Patjan alle kätketty kimppu puolestaan estää luteita ja kirppuja tulemasta nukkujan petikavereiksi.

Pietaryrtin voimakkaita, pieneliöitä karkottavia yhdisteitä on käytetty hyväksi
sekä arkisissa että ’tuonpuoleisissa säilöntätöissä’. Suomessakin vanha kansa
tiesi, että pietaryrtillä ympäröity liha säilyy pilaantumatta ruokavarastoissa.

Monissa maissa on vainajia makuutettu pietaryrttivuoteella, jotta ruumiit
säilyisivät mätänemättä hautajaisiin asti. Muinaisessa Egyptissä kasvilla oli
ilmeisesti osansa myös faaraoiden palsamoinnissa.

Hyötykäyttöä kasvilla on myös tekstiilivärien valmistuksessa. Pietaryrtin
lehdistä ja juurakoista saadulla uutteella on värjätty villalankoja vihreiksi,
kukilla puolestaan tekstiilit saavat pysyvän keltaisen värin. Ruoanlaitossa pietaryrtin vahvimmat alueet ovat muhennosten sekä munakkaiden lisukkeina. Eräissä keittokirjoissa suositellaan pietaryrtin silputtuja lehtiä mausteeksi jopa pannukakkutaikinaan. Oluen ja viinan maustamiseen tätä voimakasaromista kasvia käytetään eräissä maissa nykyisinkin.

Eräiden pietaryrtin muotojen eteeriset öljyt ovat hyvin voimakkaita – jopa
myrkyllisiksi luokiteltavia – joten yrttien käytössä on oltava hyvin varovainen.
Kasvikirjatkin suosittelevat, etteivät ainakaan odottavat äidit käyttäisi tätä
voimakasta rohtoa.

Carl von Linné kertoo kuitenkin nähneensä Lapinmatkallaan ”uudisasukkaiden
vaimojen ja talonpoikaisnaisten” keräävän ja kuivattavan pietaryrttiä.  Lopulta Linné sai tietää, että naiset valmistivat pietaryrtistä synnytyksen lähestyessä höyrykylpyjä ”pehmittääkseen asianosaisia ruumiinosiaan ja helpottaakseen synnytystä”.