Avainsanat

, , , , , , ,

 Meneillään olevaa ilmastonmuutosta kuvataan kaikkien aikojen pahimmaksi ympäristöongelmaksi, mutta ennen ihmistä planeettamme on kokenut paljon kovempiakin aikoja. Tunnettua on, että geologisten paleoseeni- ja eoseenikausien taitekohdassa noin 55 miljoonaa vuotta sitten Maan ilmakehä lämpeni viidellä asteella. Fossiililöytöjen perusteella tiedämme, että nopea ja dramaattinen lämpeneminen mullisti eliökunnan lajiston ja valtasuhteet perusteellisesti.  Geologisista näytteistä voidaan laskea, että lämpenemisen aikaan maapallon kaasukehän hiilidioksidipitoisuus kohosi reilusti. Syytä hiilidioksidin kertymiseen ei kuitenkaan tunneta. Kaksi vaihtoehtoa on esitetty: 1) Maapallon kiertorata auringon ympäri vaihtelee 100 000 – 405 000 vuoden välein, millä on aina vaikutusta Maan saamaan säteilyenergiaan sekä 2) Tuohon ajankohtaan on liittynyt poikkeuksellisen voimakasta seimistä toimintaa, ja maanjäristysten ja pinnalle virranneen kuuman magman seurauksena kallioperän mineraaleihin sitoutunut hiili haihtui ilmakehään.

Ilmakehän nopeaan ja dramaattiseen lämpötilojen nousuun on voinut johtaa ilman ja merivesien lämpenemisen seurauksena syvänteiden jättimäisen suurten, jäätyneiden metaanivarastojen sulaminen ja vapautuminen ilmakehään.  

 Mainittujen maailmankausien taitekohdilla auringon aktiivisuus oli alenemassa aikaisemmasta maksimistaan, mikä korostaa geologisen vaihtoehdon todennäköisyyttä. Tätä tukee myös Adam J. Charlesin ja kumppanien Geochemistry, Geophysics, Geosystems -tiedelehdessä julkaistu, Huippuvuorilla toteutettu selvitys. Tutkimuksessa analysoitiin uraanisarjan alkuaineiden hajoamista ja hajoamisketjussa syntyvän zirkonin määrää. Geokemialliset tulokset tukevat tutkijoiden mukaan oletusta, että muinainen ilmastonmuutos johtui maankamaran sisäisistä tekijöistä.

Mainokset